Guggenheim-projektz: Guggenheim-projektz

Omakustanne

Tampereella soitellut Guggenheim-projektz on saatteen mukaan kahden katusoittajan, jostakin hyvinkin paljon Hollantia muistuttavasta maasta tulevien Helgen ja Vermeerin yhteinen projekti, jonka tuotoksista koostettu kasetti on saanut saman nimen kuin yhteenliittymä. Sovitaan niin.

Duo tekee pienimuotoista folkia, mutta ei niinkään naivistisesti kuin vain akustisella kitaralla ja ajoittaisilla casio-melodioilla ryyditettynä. Laulut ovat haikeita, paikoin jopa melankolisia, mutta eivät missään nimessä toivottomia. Guggenheim luottaa unenomaiseen, implisiittisesti satujen maailmaan kumartavaan musiikkiin ja käyttää absurdia ja fantasiaa pehmeällä tavalla hyödyntävää ilmaisua.

Biisit ovat nättejä ja hauraita mutta silti täynnä luottamusta siihen, että ne todella kestävät. On kyse sitten renkutuksenomaisista Keravalaulusta ja Kameleonttilaulusta, tai monipuolisemmin tekstiään kohtelevasta Minä itken vain, kun pienet puput silittävät naamaa -biisistä, on lopputulos jatkuvasti jossain ärsyttävän tarttuvan ja yhdentekevän hummailun välillä.

Kokonaisuutena kasetti jättää hyvän maun. Guggenheim-projektz tekee sympaattista musiikkia, ja jos sympaattisen musiikin kiintiö ei vielä ole tältä vuodelta täytetty, kannattaa kokeilla. Ahdaspipoisempi tai kiintiökylläinen voi tuomita, mutta ennen kuin niin tekee, kannattaa ainakin yrittää nauttia siitä, että Guggenheim-projektz onnistuu jatkuvasti lainaamaan biiseihinsä kaikenlaista hirmuisen tuttua, ilman että aivan uskaltaa väittää, mistä ne ovat.