Katatonia: Dead End Kings

Peaceville

Ei liene mikään yllätys, että Katatonia jatkaa yhdeksännellä pitkäsoitollaan tutuilla linjoilla. Uusi albumi onkin jälleen edeltäjäänsä rauhallisempi ja soundeiltaan seesteisempi, joten kiekon sisältö on yhtyeen faneille pitkälti tuttu jo ennen ensimmäistäkään kuuntelua.

Kevyesti progehtavat biisit pyörivät kauniisti tunnelmallisen metallin syysväreissä ja avainsana on halki matkan melankolia. Kauniit melodiat ovat melankolisia, pehmeästi lausutut melankoliset lyriikat käsittelevät lähinnä tunteiden tummempia päitä ja kappaleiden tempo pysyy paria lyhyttä irtiottoa lukuun ottamatta melankolisen rauhaisana. Kaava on kieltämättä toimiva, mutta tämä kaikki on jo niin kovin, kovin tuttua ja monelle Dead End Kings on taatusti jo turhankin taattua kamaa. Bändille on silti samaan hengenvetoon nostettava hattua laatukriteerien ylläpidosta, selviä huteja kun kiekolta ei löydy – jos nyt ne korkeimmat huiputkin jäävät saavuttamatta.

The Gathering vokalisti Silje Wergelandin kanssa esitetty The One You Are Looking for is Not Here on huippuunsa hiottu taidonnäyte, joka tuonee yhtyeelle nipun uuden sukupolven faneja ainakin Alankomaiden suunnalta. Samoin jo legendaariseksi laskettavan Viva Emptiness -albumin parhaista hetkistä muistuttava The Racing Heart on hieno saavutus, jossa kaikki perinteisen Katatonia-helmen osaset esiintyvät.

Katatonia kuulostaa siis vain ja ainoastaan itseltään, ja juuri siinä piilee albumin suurin heikkous, sillä lähes poikkeuksetta uudet kappaleet ovat jo aiemmin tehtyjen siivujen heikompia sisaruksia. Osa on suorastaan välimallin tuotoksiksi laskettavaa levyn täytettä; raitoja joista puuttuu se palava sielu, joka vielä viime vuosikymmenellä valaisi bändin kammioita kirkkaana. Mureasti jyräävä Buildings ja päätösraita Dead Letters antavat sentään lupauksia rikkaammasta huomisesta. Toivotaan että tuo kehitystyö saa jatkua ja vahvistua tulevaisuudessa, sillä muuten yhtye on jäämässä voimistuvan keskinkertaisuutensa uhriksi.