Julkaistu: 12.08.2003
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
New Music Community
Kun Musti Laittoman edellinen työnäyte, Desibelissäkin hämmästelty Test Hits, sisälsi vaihtelevan kaoottisia äänimaailmoja ja hälyääniä levytuotoksen alusta loppuun, tarjoaa Avaruusvuodet alkajaisiksi paljon rauhallisemman ja euforisemman musiikillisen kuvan maailmaan. Pidemmälle ehtiessä palataankin sitten melko lailla samanlaisiin äänikokeiluihin kuin Testihiteillä. Kahdeksan vajaasta neljästä minuutista aina 11-minuuttiseen nimiraitaan vaihtelevaa kappaletta leijuvat, humisevat ja, täytyy myöntää, jäävät melko helposti soimaan taustalle. Sitten vain jossain vaiheessa havahdut, että enkös minä ollut jotain levyä tässä kuuntelemassa? Toki huminoihin liittyy myös junnauksia, pulputuksia, melua... oikeastaan vähän kaikenlaista sekalaista ääntä. Siinä, missä nimiraita humisee tyhjiössä, tuo Eläimen ääni minulle mieleen miksatun räiskintäpelin, maanista. Hiukan kyllä tuppaa pitkän työpäivän jäljiltä haukotuttamaan, on sen verran pitkäveteistä keitosta.
Yritin saada biiseistä nimiensä mukaisia mielikuvia, mutta ainakaan minulle Soutu ei liiemmin perinteistä airoilua nostanut mieleen, paitsi ehkä rytminsä puolesta. Eikä Punainen jättiläinen, tuo ylikasvanut tähti, minun mieleeni ensimmäisenä välähtäisi moisesta äänikikkailusta. Emme siis nähtävästi ole Mustin kanssa aivan samoissa aallonpituuksissa. Grand Prix nyt ehkä menisi nimensä mukaisiin maisemiin, mutta vain aamuyöstä videolta ultrahitaalla katselulla. Jos minä haluan äänitripille, taidan edelleen suosia esimerkiksi Magyar Possea. Tietysti jos haluaa kokeilla rajojaan, voisin suositella seuraavaa: Pimeä (ja mielellään talvinen) yö ja synkkä metsä. Korvalapuilta Avaruusvuosia ja harhailemaan. Toivotan onnea!
Roope Seppälän, Ville Pitkäsen ja Reima Tuovisen pitkän linjan elektro-härösärö –yhtye.
Kotisivut: www.mustilaiton.net
(Päivitetty 01.12.2006)