North Atlantic Oscillation: Fog Electric

K-Scope

Pohjois-Atlantin oskillaatio (NAO) kuvaa Pohjois-Atlantin säänvaihtelua. Aihepiiri tai otsikko ei ole bändille kovin seksikäs – varsinkaan, kun North Atlantic Oscillation touhuaa progensa kanssa ilman mitään viitteitä huumorintajusta. Laajakaaristen kappaleiden soundimaailmakin houkuttelee luokseen ennemmin hifistelijä-nörttejä kuin ikuisesti Pink Floydin korvikkeita hakevia hippejä.

Totisuudesta, pitkälle viedystä hiomisesta ja riskialttiin puuduttavasta aiheestaan huolimatta Fog Electric, kolmihenkisen yhtyeen toinen albumi, vetää nopeasti pauloihinsa. Se ei suinkaan ole mikään vaikeasti sisäistettävä. Paikoin usvaisen rauhallinen sekä toisaalla psykedeelinen ja voimakas ulosanti sopii todennäköisemmin melodiatajuisen lapsen kuin radiorokkiin jämähtäneen varttuneemman kuulijan korvaan. Nopeat tyylivaihdokset, elektroniset venkoilut ja peruskaavasta poikkeavat kappalerakenteet eivät vie huomiota epäolennaisuuksiin, vaan ovat aina tärkeä osa kappaleiden tunnelmaa.

Soft Coda aloittaa levyn vielä melko popisti ja iskevästi mutta jää lajissaan ainoaksi. Sen jälkeen alkavat melodiat hidastua ja laulut jäädä taka-alalle, yhdeksi instrumentiksi muiden joukkoon. Kansilehdissä toistuvan uppoamaisillaan olevan aluksen kuvan ja musiikin teemallinen kokonaisuus ei jäisi noteeraamatta, vaikka teos olisi kokonaan instrumentaali.

Heikkoja osia ei kokonaisuudesta löydy, mutta Miradorin ja Savage With Barometerin aikaansaamassa jännitteessä ei pysytä loppuun asti ihan täysien pisteiden arvoisesti. Syksyn ja talven soundtrackina tämä lopulta mukavan lämpimästi puhalteleva albumi tulee silti toimimaan takuuvarmasti.