Divine Rapture: The Burning Passion

Listenable Records

Veljesten J.J. ja Mike Hrubovcakin vuonna 1995 perustama Divine Rapture julkaisee debyyttinsä syyskuun alussa ranskalaisen Listenable Recordsin kautta. Yhdysvaltalaisnelikko on ahkeralla keikkailulla saavuttanut kotimaassaan jo melkoisen kulttimaineen, mutta vanhalla mantereella tietoisuus ryhmästä on yhä melko heikkoa.

Yhtye tahkoaa pääosin melko perinteistä thrashvaikutteista deathmetallia, jossa painopiste on tiukoissa riffeissä ja ankarassa jyräyksessä, silti unohtamatta täysin melodioita. Sovitukset ovat monin paikoin jopa ’progehtavan’ monimutkaisia, tuoden karuun äänimaisemaan runsaasti kaivattua monimuotoisuutta. Välillä toinen toistaan seuraavat lyhyet osat ja teemat tuntuvat tosin jo turhankin irtonaisilta. Vokalisointi on suurimmaksi osaksi raakaa murinaa/korinaa, ja ’puhtaatkin’ lauluosuudet hoidetaan lähinnä huutamalla.

Vaikutteita on selvästi saatu mm. sellaisilta bändeiltä kuin Morbid Angel, Carcass ja Hate Eternal, ja olen valmis lyömään muutamastakin eurosta vetoa että myös varhainen Anathema on soinut jossain vaiheessa treenikämpillä, ainakin stereoissa. Vastapainona runsaasti käytetylle rujolle voimalle The Burning Passion tarjoaa yllättäen myös hyvinkin seesteisiä kohtia. Tämä ’vastapuoli’ huipentuu viidentenä soivassa The Deifying, The Sorrow, The Awekening instrumentaalissa, joka herkässä kauneudessaan mykistää täysin kuulijan. Tiukemman puolen eliittiä edustavat äärimmäisen nopea ja väkivaltainen runttaus Your Time Has Come sekä yli seitsenminuuttinen teos Funeral Mist, joka omaa enemmän hyviä ideoita kuin heikomman yhtyeen kokonainen levy.

Divine Rapturen debyytti on hämmästyttävän kypsä tuotos näin nuorelle yhtyeelle, joka on vasta levytysuransa alussa. Bändihän on ennen tätä julkaissut vain kaksi demoa, joista jälkimmäinen oli tarkoitettu ainoastaan promoamiseen ja sisälsi vain kolme kappaletta. Debyytin soundit ovat kohdallaan, ja genren pahimmat sudenkuopatkin on onnistuttu välttämään kiitettävästi. Jään mielenkiinnolla seuraamaan kuinka nelikon Euroopan valloitus onnistuu, kaikki merkit genren sisäiseen läpimurtoon ovat nähtävissä – nyt kaikki on kiinni itse yhtyeestä. Tosin asiaa ei ainakaan helpota se, että ryhmä on tällä hetkellä (taas) ilman vakituista rumpalia.