Laineen Kasperi: Pako-Laine

Ähky

Laineen Kasperi kiteyttää neljännen sooloalbuminsa olennaisimman sisällön avauskappaleessa M&C: krapulainen työmatka muuttuu odottamatta hyväksi, kunnes kuvajainen peilissä paljastaa asian todellisen tolan. Normeihin sopeutumaton on taas kerran narri, tahtomattaan. Intromaisen raidan kertosäkeessä Laineen virkkama ”Ei tunnu missään! Yks MC hengissä!” kuitenkin paljastaa, ettei aivan vähällä luovuteta. Ympäröivä yhteiskunta kun joka tapauksessa pyrkii kitkemään rikkaruohot ja painamaan yksilön monon alle.

Laineen kuvaamassa maailmassa käydään vallitsevia oloja vastaan spraypurkkien ja viinan voimin. Eräs levyn nasevimmista raidoista, klassiselta hiphop-leffalta nimen lainannut Wildstyle, kertoo Laineen ja Kaucas-kollega Raipatin kosteasta illasta, joka päättyy nolosti graffitityömaan laidalle vartijoiden höykytykseen. Elävästi kuvattu arki-illan spontaani ryyppy- ja kyhäämisreissu tiivistyy musiikin jo loputtua: ”Mä en tajuu mitään mistään näin vaikeesta / Maksa tonni sakkoo... taiteesta?”

Kertovien kappaleiden ohella Laine rauhoittuu ja pohdiskelee esimerkiksi kuvitteellista ihanneyhteiskuntaa (Valtakunta), normaaliutta (Friikki) tai ajan liian nopeaa kulumista ja kasvamista (Tunnustus äitille). Levyn kantaaottavin raita on erilaisuuden vierastamista suorin sanoin ihmettelevä 7 miljardia soluttautujaa, ja se on myös yksi levyn parhaista paloista myös musiikillisesti. Energia on suunnattu täsmälleen oikeaan suuntaan – päin meidän kaikkien käkättimiä.

Levyn loppuun piilotettu Toimii on ehta kesäbiisi, jossa Kaucas pakenee helteistä Helsinkiä vilvoittavan Saimaan rannalle. Kappale tihkuu kesäpäivän tukalaa tunnelmaa ja virvoituksen autuutta, ja ainakin kesän vielä kestäessä sitä jaksaa kuunnella. Asteikon toisella laidalla on Stepan kanssa vedetty Blaa blaa blaa, joka kertoo keväisistä presidentinvaaleista. Suunnatonta vastaan taistellessa ”blaa” on yllättävän voimakas ase.

Laineen neljäs soolo ei tee yhtä välittömän väkevää vaikutusta kuin debyytti Seis. (2007) tai magnum opus Saatana saapuu Sörnäisiin (2008), mutta on hienoisine epätasaisuuksineenkin jäntevä jatko verrattoman lahjakkaan tuottajan ja MC:n katalogiin.