Cheek Mountain Thief: Cheek Mountain Thief

Full Time Hobby

Sam Genders lähti folk-yhtye Tunngista pari vuotta sitten ja julkaisi jo Diagrams-nimellä omaa materiaaliaan. Tunngin toinen perustajajäsen, vielä vanhassa yhtyeessään pysyttelevä Mike Lindsay jäi hänkin ainakin toviksi omille teilleen Islantiin ja julkaisee soolonsa paikallisten muusikoiden avustuksella. Cheek Mountain -vuorista nimensä saanut albumi kuulostaa melko tarkalleen sellaiselta, mitä etukäteen odotti siihen romanttisimpaan ja eksoottisimpaan pohjoismaahan muuttaneelta folkpopparilta. Ja tämä on otettava pelkästään hyvällä.

Kuten Diagramsillakin, pohjimmiltaan kappaleet ovat sitä Tunngin melankolista ja vaivattoman kuuloista folkia. Meno on nyt, jos mahdollista, entistäkin levollisempaa. Eihän Islannissa pidäkään olla mihinkään kiire. Kun kaunis, paikallisella kuorolla koristettu melodia on kerran löydetty, sitä on hauska maistella kukkuloiden päällä pidempäänkin. Miksikään hiljaiseksi hissutteluksi touhu ei kuitenkaan mene, mistä kertoo vaikka se, että karjahtelu Showdown-kappaleessa ei edes pelästytä vaan sopii häiritsemättä kokonaisuuteen.

Soundi on hiottu mutta ei liian puhdas. Erilaista hälyä, puhetta ja haparoivia biisien käynnistysääniä on jätetty tuomaan kotikutoisuuden tuntua. Rumpukin soi paikoin tarkoituksellisen raskaana ja kömpelönä. Kilistyksien ja kolistuksien takaa värisyttävästi nousevat viulut ovat taasen kuin alleviivattua Sigur Rosia.

Muotoseikkoja on siis mietitty keskimääräistä pidempään, mutta lopulta parhaina esiin nousevat kiireettömyydessään viettelevät ja useasti kertautuvat melodiat. Sävellykset tuskin tulevat kenenkään elämää muuttamaan, vaikka kauniin Nothingin takia tullaan varmasti tirauttamaan kyyneleitäkin. Sekaisesta äänimaailmastaan huolimatta Cheek Mountain Thief jättää poikkeuksetta rauhaisalle ja hyvälle tuulelle.