Heko ja Hurjat Pojat: Psykedeelinen aikamatka

Kompakti

Joensuulainen psykedeliaa, surffia, 60-lukua ja (mustaa) huumoria heleään vinopoppiinsa yhdistelevä Heko ja Hurjat Pojat on oikeasti jo kymmenvuotias yhtye. Aktiivinen musiikkinsa julkituomisessa yhtye on kuitenkin ollut vasta viitisen vuotta ja nyt Kompakti ry julkaisee yhtyeen kolme pienoislevytystä samojen kansien sisässä. Vuoden 2007 Surffaten -osion seitsemän raitaa onnistuvat jo tiivistämään yhtyeen hupailun, joka parhaimmillaan yltää nauruhermoon ja samalla koukuttaa, mutta luonnollisesti myös jää paikoin pyörteilemään sen suuremmitta viehätyksittä. Oikeastaan ensimmäisestä pläjäyksestä jää vahviten mieleen shuu-pi-du-wappaavan nimibiisin ohella ainakin Hernesurf, jossa hernekeitto on vaarallista ja nousee päähän. Myös aurinkoisesti svengaava Psykedeelinen iltapäivä lähiössä (ohjaajan versio) onnistuu nostamaan virneen suupieleen, mutta enemmän sanallisilla ilmauksillaan kuin sävellyksenä, vaikka rullaavampi bat ja ryyd -henkinen kerto tuokin mukavaa variaatiota hoippumiseen. Myös heleä päätösraita G viehättää huomaamattomasti, paa-pa-paa ja vinku-väliosat tuovat tarpeellista kieroutta kokonaisuuteen.

Seuraavan vuoden satoa olevan Röh -levyn kahdeksasta edustajasta on mainittava heti avausraita Astuin portista deimokseen vaivaton svengi ja huoleton teurastusretki helvettiin -tarina. Psykedeelinen aikamatka Aurinkokuningas Ludvig XIV:n hoviin harhailee luovasti pumpulipilvissään, Röhkivä demoni jatkaa autereisesti deimos-näkökulmaa. Hyvällä tavalla pöhkö Rinnakkaisulottuvuuslaulu kumartaa kohti Sgt. Pepperin huolettoman psykedeelisia maisemia, mutta Beatleksen rokimpi ulottuvuus puuttuu Hurjilta Pojilta, eikä edes Ristomainen punk-angsti välähtele esiin. Nexus 6:sen taputuksilla koristeltu kertsi on levyn mieleenjäävintä osastoa, mutta kertosäehitikkyys ei ainakaan näillä levyillä ole Hekon vahvuuksia. Ennemminkin vetoa antavat kepeä ja irrotteleva pöljyys, tarinoiden mukavan vinksahtanut maailma suhteessa pumpulipoppaileviin rytmeihin ja kyky tehdä hölmöä musiikkia tyylikkäästi, ilman tunnetta överiksi vetämisestä tai sisäpiirihuumorista.

Nimibiisillään starttaava ja samalla julkaisuvuotensa ilmaiseva Avaruusseikkailu 2009 osoittaa että eteenpäin mennään vuosi vuodelta. Biisi ei sävellykseltään juuri päätä huimaa, mutta sci fi- ja elokuvahahmoja surutta sekoitteleva tarina on hulvaton. Luke, Chewbacca on sun isäsi... Överiyden rajamailla vedetty Ihmissusi-surf pistää hörähtelemään, jopa jylhästi pistelevä Tutustumme kosmokseen jatkaa hiukan samalla höpöily-linjalla ja Sukkulan valmiiksi sain lisää palikkaan vielä kliimaksin. Biisinä koko levyn osalta tasapainoisinta osastoa on haikeahko Kosminen omenapiirakka. Herkullinen mutta hiukan energiaton Karkkimaa on samaa osastoa sokerisine ja karkkivärjättyine haavekuvineen. Kaiken kaikkiaan Heko ja hurjia poikia on hauska kuunnella, vaikka sellaisia oikeasti hitikkäitä biisejä yhtye ei ehkä vielä olekaan hirveästi tiivistänyt. Onhan noissa tarinoissa joka tapauksessa paljon virnistystä, pään pyöritystä ja hihittelyä aikaansaavaa sulateltavaa ja soundimaailman heleä naivismi on hienosti toteutettu. Vähintään littipeukku!