Loost Koos: Pienempi kuin kolme

Monsp

Useamman vuoden hiljaiseloa viettäneen Loost Koosin paluusingle Kiitos (NMPT) oli juuri sitä, mitä yhtyeeltä halusi kuullakin. Raukeaan biittiin, torvisampleen ja Väiskin laulukertsiin nojaava biisi on hillityssä tyylikkyydessään yksi hienoimmista suomirap-kappaleista. Albumin aloittava kappale kuvaa samalla hyvin Loost Koosin nykyistä suuntaa. Siinä missä edellislevyn aloittanut Muusshia-banger johdatti biletunnelmiin, viittaa Kiitos enemmänkin lemmekkääseen R&B:hen. Pienempi kuin kolme on nimensä mukaisesti rakkauden teemoihin keskittyvä albumi, jolla Loost Koos -kolmikko kuulostaa kypsemmältä kuin ennen.

Albumin ensimmäiset kuuntelukerrat aiheuttivat suunnattoman pettymyksen. Avausraidan tasolle tuntui nousevan ainoastaan haikea, Kari Tapiirin tähdittämä päätös Uusia ajatuksia, jonka melankolinen, 70-lukurocksampleen pohjautuva biitti on hienoimpia miesmuistiin. Välistä tuntui löytyvän vain tylsähköjä biittejä, kömpelöitä kertosäkeitä ja vieraannuttavaa sanailua. Loost Koosista parhaimmillaan huokuva henkilökohtaisuus, rehellisyys ja koukuttavuus tuntuivat loistavan poissaolollaan.

Kymmenkunta kuuntelukertaa myöhemmin pettymys on yhä läsnä, muttei kovin vahvana. Edellislevyjen kerrasta tarttuvat hitit ovat muuntuneet hienovaraisempiin, usein melodisiin laulukertosäkeisiin ja tyylikkään riisuttuihin biitteihin nojaaviin kappaleisiin. Kaikkialla kuuluu Väiskin kasvanut rooli kolmikossa: sen lisäksi että mies on tuottanut suurimman osan kappaleista, hän on äänessä myös räppien ja laulun muodossa todella paljon. Väiski ei kuitenkaan ole sanailijana vielä samalla tasolla kuin Särre, joka kuulostaa levyllä paremmalta kuin koskaan ennen. Eniten Väiskin sinänsä toimivassa ulosannissa jää hämäämään yliyrittämiseltä kuulostava, jatkuvasti äänenpainoilla ja -korkeuksilla leikittelevä flow.

Albumin alun ja lopun lisäksi aistikas Nyt puhutaan, tunnelmallinen Aurinko nousee ja kupliva Liekki leimahtaa ovat osoituksia uudenlaisen Loost Koosin viehätysvoimasta. Perinteisempää hiphop-osastoa edustava Jodarokin kanssa sanailtu Vainot nousee sekin albumin parempaan puoliskoon. Näiden vastapainoksi levyltä löytyy kuitenkin muutama rimanalitus, joihin en pääse sisään sitten millään. Kasarihenkiset Lähe mun kaa bleidaa, Mä sä nä ja Ennen ovat Loost Koos -asteikolla ihmeellisen tyhjäpäistä tavaraa, eikä tylsähkö Moderni idiootti tuntee mutta ei ymmärrä ole paljon parempi astetta fiksummista lyriikoistaan huolimatta.

Loost Koos on yhtye, jonka aiempia albumeja pidän tärkeinä ja suuressa arvossa. Siksi on ikävä huomata, ettei Pienempi kuin kolme ole niin hyvä paluulevy kuin Kiitos-singlen perusteella ehdin toivoa. Albumi herättää ristiriitaisia tunteita, sillä yhtyeen uran huippuhetkien ohella se sisältää myös noin kolmanneksen Loost Koosin kehnointa materiaalia. Sen verran levy on kuitenkin kasvanut kuuntelukertojen myötä, että arvosana on juuri ja juuri suurempi kuin kolme.