Turmion Kätilöt: Mitä näitä nyt oli

Spinefarm

Pian kymmenen vuotta kotimaisen industrial metalin kapeilla kentillä räyhännyt Turmion Kätilöt jos mikä on bändi, josta lähes jokaisella on jonkinlainen mielipide. Äärimmäinen teollisuusmetalli on tuottanut runsaasti otsikoita niin keltaisessa lehdistössä kuin musiikkimediassakin, mutta samalla ryhmä on luonut nipun mallikkaita kappaleita ja nyt on aika niputtaa bändin tuotantoa ensi kertaa samoihin kansiin.

Tuore kokoelma etenee kronologisesti ja itseoikeutettuna starttina kuullaan aikoinaan omakustannesinkkunakin julkaistu Verta ja lihaa. Eikä sitä sovi kiistää: pirun kova biisi tämä on edelleenkin. Ensimmäinen ässä päätyi myös debyyttialbumi Hoitovirheelle, jolta kuullaan näin kokonaista viisi raitaa. Niistä ehdoton ykkönen on kuitenkin Teurastaja, jonka lyriikat saavat hymyn nousemaan väkisinkin huulille, ”Pyörii lihamylly ja teurastajan pylly tahdissa vasaran”, ja kumivaatehan se on edelleen se periaate.

Kiekon kiinnostavinta antia omasta kulmasta katsottuna ovat Niuva 20 EP:ltä napatut neljä biisiä. Näistä etenkin Deep Purple laina Stormbringer on tuhti vetäisy. Studiossa ovat apuna häärineet vielä Tarotin kultakurkut Marco Hietala ja Tommi Salmela, joten versio ei kompastu edes vokaaleihin. Soundillisesti minin ikääntynein siivu on puolestaan Sika!, jonka halpahallisynat lähinnä huvittavat tätä nykyä.

Vuotta myöhemmin ilmestyneen Pirun nyrkki -albumin materiaali on sen sijaan pitänyt huomattavasti paremmin kutinsa. Nimibiisi jauhaa edelleen raskaasti ja vaikka taustalla kuullaan taas ysärisynien pimputtelua, puskee raidan suunnaton voima vastustamattomasti eteenpäin. Bändin ruusuista arkea (?) valottava Tirehtööri ja Velcran Jessi Freyn vahvistama Irstauden ilosanoma nousevat myös kokoelman kovimpaan kolmannekseen vaivatta.

Kesän 2008 USCH!, joka sai ekstrakappaleille ryyditettynä fyysisen muodon vasta vajaa vuosi myöhemmin, on edustettuna ainoastaan kolmella raidalla, joista vain nimibiisi nousee keskinkertaisuuden yläpuolelle. Jälkikäteen tarkasteltuna USCH! olikin eräänlainen välivaihe, joka alusti tietä alkuvuodesta 2011 ilmestyneelle Perstechniquelle.

Neljäs albumi on kokonaisuutena vaihteleva, mutta samalla siltä löytyvät myös jotkin ryhmän kovimmista siivuista. Ruotsalaisen metallivelho Peter Tägtgrenin vahvistama (Grand Ball) ja korpimaisen synkkä Lapset ja vanhemmat on otettu luonnollisesti mukaan ja kokoelman, kuten viimeisimmän albuminkin, saa päättää riehakas Vedetäänkö vai ei?.

Tällaisen nipun jälkeen ei voi kuin todeta, että ovat ne Kätilöt vaan saaneet aikaiseksi monta ensiluokkaista rallia, joten kahdenkymmenen biisin kokoelma on enemmän kuin perusteltu. Mikäli yhtyettä ei löydy aiemmin hyllystä, on tämä kiekko mainio tapa täyttää aukko kulttuurissa.