Mission of Burma: Unsound

Fire

Bostonin suuri postpunk-kone Mission of Burma on ehtinyt julkaista tämän ”toisen elämänsä” aikana jo kolme tasokasta albumia, ja nyt on koittanut neljännen uudella vuosituhannella tehdyn pitkäsoiton vuoro. Ryhmän juurethan ulottuvat 70-luvun loppuun ja 80-luvun alkuun, jolloin Mission of Burma pullautti ulos albumin ja EP:n. Uraauurtava yhtye vetäytyi parrasvaloista kesken nousunsa, mutta etenkin energisten live-esiintymisten ansiosta MoB loi itselleen miltei legendaarisen maineen. Tauko kuitenkin loppui siis jo kymmenen vuotta sitten, ja vastoin kuin moni muu paluun tehnyt menneiden aikojen kova nimi, Mission of Burma ei ole tinkinyt toisella kierroksella uransa alussa asettamastaan tasostaan.

Viides albumi koostuu yhdestätoista ärhäkästä siivusta jotka häilyvät siellä noiserockin, postpunkin ja kaupallisemman indierockin rajavyöhykkeillä. Unsound on äänekäs, kulmikas ja voimaa uhkuva paketti, jolla riffit sinkoilevat, säröisyys on vallalla ja jonka sisältä löytyy myös yllättävän monta tarttuvaa melodiaa. Ilmassa on samanaikaisesti painostavaa kaaoksen tuntua kontrastinaan suorastaan popmainen tarttuvuus, mikä antaa koko levylle aivan omanlaisena vinon tunnelman.

Unsound saattaa aluksi kuulostaa vain äänekkäältä ja tavalliselta räyhälevyltä, mutta ensivaikutelma lähtee haihtumaan nopeasti ja kaaoksessa on kuin onkin oman järjestyksensä, joka vain odottaa löytäjäänsä. Kappaleet on rakennettu paikoin suorastaan nerokkaan taitavasti ja esimerkiksi toisena soiva Semi-Pseudo-Sort-of-Plan, sekä pari raitaa myöhemmin kuultava This is Hi-Fi koukuttavat kuin huomaamatta.

Mission of Burman herrat eivät ole enää mitään nuoria koltiaisia, mutta tämänkaltaiset albumit osoittavat, että nuoruus on vain mielentila. Kiekko ansaitsee neljä tähteään kevyesti ja ilman paria harmillista suvantoa olisi täysi pistepottikin ollut jo ulottuvilla.