Lubo-Mir: Time Tombs

Sonic Foundation

Tumman ambientisti viipyilevää mutta samalla energisesti sykkivää kokeellista elektronikaa luova tamperelainen Lubo-Mir on pistänyt yhdentoista biisin verran materiaaliaan vinyylille. Pääasiassa instrumentaalinen hypnoottinen junnaus pitää kiinni melko mollivoittoisista syövereistä maisemissaan, joskin värit eivät ole niinkään pimeitä kuin öisiä neonvaloja ja uhkaavuuskin on enemmän pikatien sykkeessä vaanivaa pahaa kuin muinaisia suohirviöitä. Parin vuoden takaiseen Nine Levelsiin verrattuna maisemamaalauksen taso ja mausteiden sopiva määrä ei ole ainakaan heikompaan suuntaan menossa. Kappaleiden pituuksissa taas löytyy enemmän varianssia, vajaasta kolmesta minuutista vajaaseen kuuteen.

Plätyn pisin teos löytyy heti kärkeen. Tuulisesti humisten kasvava nimiraita Time Tombs rykäisee laiskan biittinsä liikkeelle melkoisen vaivihkaa ja kaartaa eteerisesti jumitellen. Jumahtamista vastaan Lubo-Mir käyttää oivasti kerroksittain kasvavia melodiakaareja, harkittua vinoaskelta, sirkutuksesta rahinaan vaihtelevia mausteita ja kiivastikin huohottavaa pulssia. Avausraidallaan Lubo-Mir on kyllä aika shamanistisissa maisemissa liikkeellä, vaikka mainostinkin levyn kulkevan enemmän avaruusajoissa kuin muinaishistoriassa. Onko tämä sitten neo-shamanismia, modernia Enyaa? Siihen perään soiva levyn lyhin sävellys Distant Path pistää päällekäyvemmin ja jos nyt ei ihan maailmanlopun tunnelmissa niin vähintään lievää uhkaa sykkien. Kyllä se tanssijalkakin alkaa heräilemään, vallankin biisin teollisimmissa särökaahailuissa.

Jälleen viipyilevämpi Further Horizon ammentaa samoin industrial-pörinästä ja ottaa mukaan myös uneliaan laulun, edeten poukkoillen mutta harkituilla sivelyillä. Sekavampi elementtien yhdistely korostuu Architects f Pastilla, joka keskittyy kompasteluun lähtemättä oikein kunnolla liikkeelle missään kohtaa. A-puolen päättää jumittava mutta massiveattackmaisesti heleä Friendly Angel, josta löytyy nimensä mukaisesti positiivisempaa valoa. Biisi nousee esiin optimisminsa ohella myös people see us everywhere -mantrallaan.

Kääntöpuolen käynnistävä Experience Phase rullaa mainiosti tuhnuisuudestaan huolimatta, tai juuri siksi. Tummasyinen Escape From Dead End maalailee taas hiukan päämäärättömämmin. Irresistible Moment ei ehkä tuo sitä "vastustamatonta hetkeä" mutta sykkii ja rullaa jälleen ihan viehättävällä koukulla. Tummasti kuiskaava laulu toimii hyvin yhtälössä. Levyn toinen pitempi eepos, viisi ja puoliminuuttinen Descent luottaa jälleen vinosti humisevaan synamaalaukseen ja kaikessa rauhassa askel askeleelta rakennettuun kokonaisilmeeseen, jossa tuhnu biitti kohtaa maalauksen ohella kylmähkön eteerisen laulun ja harkitusti asetellut soundilliset mutkat ja mausteet tiluilusta purskahduksiin ja muihin häröääniin. Myös torvia kuullaan. Vaivihkaisen trip hopahtava Siberian Cowboy askeltaa kenossa, liekö ratsastuksesta tulleista länkisääristä johtuen? Kansanlaulumainen lopputarinointi tuo pakettiin lisäarvoa. Vielä vajaan viiden minuutin rullaava mutta kylmähkö päätösluenta Obscure Temple, niin Lubo-Mirin tuoreet seikkailut on koettu.

Vaikka artisti pistelee omalla sarallaan oikein mielenkiintoista ja paikoin myös mukaansatempaavaa elektro-ilmaisua mukavan persoonallisesti, ei Time Tombs silti vie ihan sellaisiin sfääreihin asti josta voisi käyttää laatusanoja "vaikuttava" tai "mahtava". Silti levytys on alusta loppuun asti tasaisen vahva eikä punainen lanka ainakaan katkea sivuraiteista, mutkista tai sumusta huolimatta vaikka se välillä hetkeksi häviäisikin näkyvistä. Lopputulemaksi antaisin siis mielenkiintoisen mutta vielä lopullista kliimaksia vajaan. Toki kaikki eväät on siihen että meikäläinenkin lentää jatkossa perseelleen asti.