Rumer: Boys Don't Cry

Atlantic

Sarah Joycen eli Rumerin parin vuoden takainen debyytti Seasons of My Soul oli raikas tuulahdus kaikkien Amy Winehousea apinoivien naisvokalistien keskellä. Winehousen sijaan Rumer tuntui hakeneen vaikutteensa toiselta liian nuorena kuolleelta ihanalta naiselta, Karen Carpenterilta. Muutenkin Rumerin sielu tuntui olevan jossain 1960- ja 1970-lukujen taitteessa, juuri Carpentersin, Carole Kingin, Carly Simonin ja Burt Bacharachin kaltaisten tekijöiden luona. Viimeistään Rumerin toinen albumi tunnustaa artistin velan neljän vuosikymmenen takaisille artisteille: Boys Don't Cry koostuu 1970-lukulaisten miessäveltäjien kappaleiden cover-versioista.

On ilahduttavaa, että albumin kappaleet eivät ole niitä kaikista ilmeisimpiä. Esimerkiksi Jimmy L. Webbin, Paul Williamsin, Clifford T. Wardin tai Terry Reidin kaltaiset nimet eivät ole viime aikoina liikaa palstatilaa saaneet. Kappaleet ovat laadukkaita kautta linjan, mutta Rumerin kannalta ilahduttavaa on se, että hänen itse debyytille säveltämä materiaali ottaa covereista selkeän niskalenkin.

Joukkoon mahtuu kuitenkin muutama selkeä onnistuminen. Richie Havensin It Could Be the First Day, Stephen Bishopin Same Old Tears in a New Background ja Townes van Zandtin Flyin' Shoes ovat uskollisia hienoille alkuperäisversioilleen, mutta Rumerin käsittämättömän upea laulusoundi tekee niistä artistin itsensä kuuloisia. Levyn huikein hetki on kuitenkin itkettävän hieno Paul Williamsin Travelin' Boy, jolla Karen Carpenter tuntuu heräävän hetkeksi henkiin haudan takaa.

Rumer on yksi harvoista artisteista, jonka kohdalla käsitettä easy listening voi käyttää positiivisessa merkityksessä. Musiikki soljuu eteenpäin niin kepeästi ja vaivattomasti, että sen voisi kuvitella lääkitsevän pahimmankin henkisen tai fyysisen krapulan. Äärimmäisen ilmava tuotanto ja tyylikkään hienovarainen soitto kääntyisivät helposti tylsäksi äänitapetiksi ilman Rumerin kykyä kouraista laulullaan syvältä aina sopivin väliajoin. Vaikka Boys Don't Cry ei esittele Rumeria parhaimmillaan, vakuuttaa se siitä, että 33-vuotiaalla naisella on kaikki mahdollisuudet nousta idoliensa rinnalle historiankirjoihin.