Jaakko Eino Kalevi & Long-Sam: Totuuden rakastajat / Amateurs de vérité

Helmi Levyt

Jotkin tarinat ovat pitkiä ja tämän albumin syntytarina kuuluu niihin. Jaakko ja Sami tapasivat 1990-luvun alussa ollessaan samassa päiväkodissa ja muutama vuosi myöhemmin kaverukset soittivat jo samassa bändissä. Vuosituhannen vaihtuessa ensimmäinen ihastus, progressiivinen heavy metal, sai tehdä tilaa uusille tuulille ja kaksikko päätyi työstämään yhdessä alkuindustriaalisen elektronisia kappaleita. Yhteistyö jatkui seuraavien vuosien aikana, mutta syystä tai toisesta biisit eivät koskaan päätyneet albumeille. Tai siis eivät päätyneet ennen kuin tämä Totuuden rakastajat / Amateurs de vérité –pitkäsoitto ilmestyi.

Tuore kiekko koostuu neljästä vuosina 2001 – 2003 tehdystä raidasta, sekä neljästä vuosina 2008 – 2011 syntyneestä kipaleesta. Levy on jaettu vinyyliaikojen tapaan kahteen eri puoliskoon ja kappaleet kuullaan kronologisessa järjestyksessä. Jo nimensä puolesta erinomainen avausraita Alkuräjähdys on hätkähdyttävä matka tähtitarhojen sekaan. Kaksikon selkeänä vaikuttajana on toiminut ainakin düsseldorf-soundin isä Kraftwerk, mikä kuuluu erityisesti toisena soivalla Karmea visio -raidalla, joka lähentelee myös hetkittäin Jarren isännöimää elektronista ja värikästä ranskalaiskartanoa.

Vaikka biiseissä ei juuri puhetta/laulua kuulla vaihtuu nimissä käytetty kieli englantiin, kun Cruisin’ ja I’m scared I’m getting used to this low life I’m living sulkevat ensimmäisen puoliskon. Minimalistiset synaviritelmät saavat nyt enemmän lihaa luidensa ympärille ja mm. sähkökitara suorittaa esiinmarssin. Samalla kappaleet menettävät kuitenkin osan vetovoimastaan, kun lopputulokset kuulostavat lähinnä pelien taustaraidoilta. Asiaa ei ainakaan helpota puolen pennin Prince-imitointi, joka torpedoi jälkimmäisen raidan totaalisesti.

Puoliskon vaihtuessa suoritetaan viiden vuoden aikahyppy ja Silver City on samalla loikka takaisin albumin alun teemoihin. Tässä välissä kumpainenkin hepuista oli jo ehtinyt tehdä tahollaan yhtä ja toista, mikä kuuluu myös kappaleiden kypsyydessä sekä soundin hioutumisessa. Tällä kertaa suoria verrokkeja ei enää löydykään ja elektroniset, sulavalinjaiset sekä tarttuvat biisit saavat pohtimaan miksi kaksikon työhön perustuvaa yhteisalbumia ei ole julkaistu jo aiemmin. Etenkin kiekon loppu saa janoamaan lisää, sillä Vierailu Merjan luona soljuu rennosti eteenpäin kuin lauantainen iltapäivä kauneimpana kesäaikana ja albumin päättävä She’s the Line vangitsee krautrockmaisella puhdaslinjaisuudellaan, joka yhdistää 70-luvun ja tämän hetken kuin tyhjää vain.

Totuuden rakastajat / Amateurs de vérité on harmillisen epätasainen, mutta samalla hauska ja monipuolinen kokonaisuus, jossa riittää tutkittavaa sekä löydettävää. Vaikka ensimmäisen puoliskon numerot ovat paikoin haparoivia ja heikkoja on kaksikon luomassa musiikissa silti aina jotain maagista. Toivotaan että nyt kun vanhat rallit on saatu pois alta, innostuisi duo tekemään jotain uuttakin yhdessä.