Fear Factory: The Industrialist

AFM

80-luvun loppuhämäristä saakka industrial metalin kentillä vaikuttanut Fear Factory tiputti kolme vuotta sitten melkoisen pommin, kun ryhmä antoi kenkää rumpali Raymond Herreralle ja kitaristi Christian Olde Wolbersille. Tämä raivaustyö täytyi suorittaa, jotta bändin alkuperäinen kitaristi Dino Cazares saattoi palata ruotuun. Uudeksi rumpaliksi kiinnitettiin Gene Hoglan ja uudistunut yhtye julkaisi kovasti kiitellyn Mechanize-albumin.

Muutoksen tuulet ovat puhaltaneet jälleen Fear Factoryn leirissä. Nyt matkaan ovat saaneet lähteä basisti Byron Stroud sekä tonttinsa moitteetta hallinnut Hoglan, joka on korvattu rumpukoneella. Tarina ei kerro miksi moiseen päätökseen on päädytty, mutta lopputulos ei luonnollisestikaan yllä teknisesti Herreran kultaisiin päiviin, tai edes Hoglanin työn tasalle. Toisaalta koneet tuovat albumille kylmän ja raa’an fiiliksen, mikä tavallaan palvelee kokonaisuutta ja vahvistaa sen hyytävää maailmaa. Kadonneita sävellyskyniä paikkaamaan on puolestaan palkattu jo aiemmin ryhmää studion puolella avittanut Rhys Fulber ja kolmikko vastaakin albumin kaikesta musiikista.

Kahdeksas pitkäsoitto ei tuo mitään sen suurempia muutoksia Fear Factoryn musiikkiin. Raskaat ja tiheät riffimetsiköt, sekä panssaridivisioonan lailla jyräävä rytmipuoli luovat metalli kappaleita, joissa riittää vauhtia, voimaa sekä jyrkkiä käännöksiä. Suunnattomasta raskaudestaan huolimatta biiseissä on kuitenkin myös melodisuutta ja kun tähän päälle lisätään vielä Burton C. Bellin moneen taipuvat vokaalit, on kasassa jälleen takuuvarma paketti FF-metallia.

Albumin kirkkaimpia hetkiä ovat hitaasti käynnistyvä ja melkoiseksi tulimyrskyksi kasvava avausraita The Industrialst, sekä kaavoja sopivasti ravisteleva God Eater, jossa voi kuulla Fulberin Front Line Assembly -historian. Omanlaisensa saavutus on myös albumin päättävä Human Augmentation, jonka ambient/cold wave on kuin maailmanloppua heijastelevan sci-fi leffan ääniraita.