Sauli Suomalainen: Mie oon sängyssä hyvä

Omakustanne

Jokainen ei voi olla uusi Jaakko Teppo. Humppasävyisen ja murteella vientäen ilmaistun, huumoripainotteisen musiikin parissa operoiva Sauli Suomalainen on julkaissut jo useampia levyjä nähtävästi samalla kaavalla kuin tuorein Mie oon sängyssä hyvä, jossa hömppähumppa kohtaa vanhahtavan tanssimusan, helpomman kautta kulkevan kansanfolkin ja kupletin. Alan mestariin Teppoon verrattuna Suomalainen on huomattavasti pinnallisempaa, ilman syvälle sukeltavaa tunnekirjoa ja sielukkuuden patinaa joka tekee Teposta elämää suurempaa. Toisaalta Mie oon sängyssä hyvän biisimateriaali on alusta loppuun vaivattoman helppoa ja hyväntuulisen koukukasta. Se onko musiikki sitten kovinkaan kiinnostavaa, on toinen kysymys. Mutta tiivistäen sanottuna, on sitä huonompaakin suomihumppaa tullut vastaan.

Avauksen soiva nimibiisi sukeltaa heti sinne kupletin silmää vinkkaavaan maailmaan, astetta harmittomampana makuukamaritaitojen korostuksena. Moisesta vekkuliudesta joko pitää tai sitten ei. Mummovaara Blues on nimensä mukaisesti bluesin askeleella niskaa liikuttava svengailu. Levyä auttaa huomattavasti se että Saulin biisikynää oivallisesti orkestroiva Teijo Tikkanen on löytänyt juuri sopivat soitolliset elementit jotta levy maistuu vaivattomalta ja kevyesti groovaavalta. Hömppähumppaan ja Lapsuuden kesään on saatu vielä harmonikkamestari Marko Kotilainen tuomaan oman virtuositeettinsa lisämausteena pakettiin.

Levyn vanhinta osastoa edustava Järvi tyyni sininen on vuosikymmenien takainen ensimmäinen viritelmä oman iskelmän luomiseksi ja todistaa jo Sauli Suomalaisen kiistämättömät kyvyt lauluntekemiseen. Kuten levy ylipäätään, se ei esittele mitään uutta ja ihmeellistä mutta toimii kappaleena kelvollisesti. Rakkaus ja kesä -aiheiden suomalaisesta melankoliasta vaihtaminen hölmöihin Kakan kummit ja Riu´ulla -ulostuksen seuraamisiin oikeastaan piirtää rajapyykit Suomalaisen aiheelliselle tontille, mikä toisaalta tuo vaihtelevuutta pakettiin mutta joka syö sitä oikean sielukkuuden tunteen kehittymistä. Koita siinä laulaa rakkaudesta kun heti perään mennään kakalle...

Sauli Suomalainen on hyväntuulisen humpan saralla tutustumisen arvoinen tekijä. Harmi vaan että saulisuomalaismainen lähestymistapa musiikkiin on meikäläisen korvaan melkoisen epäkiinnostavaa ja yllä mainittu kaksinaisuus syö sekä huumorin että tunnepuolen tehoja. Yksittäisinä täkyinä osa biiseistä nostaa kyllä peukut.