Nitin Sawhney: Human

V2

Lauluntekijä-tuottaja-säveltäjä-deejii Nitin Sawhneyn kuudes studioalbumi Human on vakuuttava osoitus Lontoolais-lähtöisen miekkosen taidosta koota yhteen erilaisia elementtejä. Humanille Sawhney on koonnut toimivan otoksen brittiläisiä nuoria solisteja, taustojen vaihdellessa rhythm’ n bluesista klassiseen intialaiseen musiikkiin täydennettyinä moninaisilla mausteilla eksoottisista soittimista erilaisiin traditionaalisiin laulutyyleihin. Hypnoottista, tyylikästä, jopa trippailevaa.

Sawhneyn omaelämäkerralliseksi kommentoima levy starttailee sitarin tahtiin The Riverillä, kappale kuitenkin kasvaa pian miltei Fun Lovin Criminalsilta kuulostavilla taustoilla letkeästi hengailevaksi R’ n’ B –palaksi leijailevan naisäänen tulkitsemana. Syntymän iloa ja tuskaa tulkitseva Eastern Eyes trippailee juoksevasti, rasismikokemuksia tilittävä Say Hello fiilistelee rauhallisesti unisissa tunnelmissa. Balladin kuorokertosäe ja lopussa kuultava joikuosuus ovat todella kaunista kuultavaa. Kun Falling Angels tunnelmoi unimaailmassa kaikuineen, mutisee Aqualung -yhtyeen Matt Hayles trippailevasti teini-iän kuhinoista Falling -raidalla. Heer siirtyy minun korvani mielestä Intiaan, tosin vastaavaa värisevää mantrailua kuulee toki muuallakin Aasiassa. Samaa kaavaa jatkava rauhallinen Fragile Wind sekoittaa Tina Gracen raikkaan äänen ja eksotiikan toimivaksi yhteiskeitokseksi. Kuten levyllä kokonaisuudessaankin tuntuu olevan homman nimi.

Davinder Vikhyat Singhin kanssa luotu Chetan Jeevan (Conscious Life) ja naukuvalla miesäänellä tulkittu R’ n’ B –tunnelmointi Rainfall toimivat hyvin, samoin kaunis akustinen balladi Waiting (O Mistress Mine) onnistuu sykähdyttämään trippiluuppeineen. trip no further, pretty sweety. Sawhney kuvaa levyn hip hoppia, R’ n’B:ia ja eksoottisia äänimaailmoja yhdistelevää soundia Lontoon ääniksi – monikulttuurista ja optimistista. Humanin kanssa kelvannee fiilistellä, kun tulee tarve kuulla modernia ja monipuolista chillailumusiikkia.