Beachwood Sparks: The Tarnished Gold

Sub Pop

Vuosina 1997-2002 aktiivisesti toiminut kalifornialaisyhtye Beachwood Sparks palaa pidemmän tauon jälkeen levykantaan. Vahvasti mm. The Byrdsin hengessä soiva ryhmä julkaisi ensimmäisessä näytöksessään kaksi mainiota, mutta ei aivan potentiaaliinsa yltänyttä levyä. Väliajalla miehistöä kuultiin mm. Frausdotsin ja Ariel Pink's Haunted Graffitin kaltaisissa yhtyeissä, ja nyt on paluun ja uuden levyn aika.

The Tarnished Gold ei erityisemmin kuvaa muuta: Beachwood Sparks himmailee yhä countryn ja psykepopin liittoaan raukeasti mutta päättäväisesti. Steel-kitara määrää tahdin, pop sisällön ja stemmat irtoavat kuin itsestään. Sovituksissa on nähty vaivaa eikä yllätyksiltäkään vältytä. Aurinkoisen kepeyden ja steelin kaihoisan valituksen välille kehittyy mielenkiintoinen, syventävä ristiriita. Selkeä hengenheimolainen on Wilco, mutta Beachwood Sparks on sydämellisemmän oloinen, pehmeämpi.

Johdonmukaisena yhtyeenä Beachwood Sparksin entiset pikkuvaivatkin ovat edelleen läsnä. Esimerkiksi nimibiisillä tai Leave That Light Onilla on muutamia niin pakahduttavia hetkiä, että on vaikea käsittää levyn pysyvän soittimessa. Mutta ei kuitenkaan: yhtye jää huulille soittelemaan, aivan kuin se ei haluaisikaan astua peremmälle.

Kolmosalbumia voisi kuvailla pingottuneeksi. Se on hyvä, koska kolmentoista tasalaatuisen kappaleen kokonaisuus on yhdenmukainen, eikä Beachwood Sparks yritä joka toisessa biisissä olla jotain muuta kuin se on. Samalla se on myös heikkous, koska yhtye tuntuu edelleen jarruttelevan. En kaipaa kaaosta ja kaahausta, vaan rohkeutta hypätä tuntemattomaan; sellaista joka on saanut aikaan esimerkiksi No Queremos Oron meksikoilaishämyilyn.

Yhtä kaikki, The Tarnished Gold on kaikin puolin miellyttävä ja nätti levy, muuhunkin kuin lämpenevän kesän hitaisiin hetkiin. Hallittu ja yksityiskohtainen kokonaisuus, jonka myötä Beachwood Sparks jatkaa tasaista ja hötkyilemätöntä työtään.