Alt-J: An Awesome Wave

Infectious

Leedsistä taipaleensa aloittanut Alt-J on saanut brittimediassa hiukan ristiriitaisen, mutta pääosin positiivisen vastaanoton. Ryhmän musiikista puhuttaessa huomio on keskittynyt useimmiten nelikon luomiin äänimaisemiin, joissa lähes kaikki mahdollinen tuntuu tapahtuvan kuin luonnostaan. Alt-J yhdisteleekin ennakkoluulotta kaikkea uuden vuosituhannen elektronisen popin ja rockin kentillä tapahtunutta painopisteen ollessa jossain alternative popin tietämillä.

Eikä sille mitään voi – An Awesome Wave kiinnittää aluksi huomiota tilavilla soundeillaan, arvaamattomilla tyylillisillä käännöksillään sekä uskomattoman leveälle alalle ulottuvalla tyylikirjollaan. Kokeellisimman kautensa Radiohead olisi hyvinkin saattanut kuulostaa tältä, jos kitaroiden tilalle olisi otettu tanssilattian soundeja. Toisaalta yhtyeen vahvimpiin ja persoonallisimpiin aseisiin lukeutuu vokalisti Joe Newmanin laulu, joka suorastaan hehkuu aurinkoista lämpöä ja antaa ryhmälle ominaisen soundin.

Albumin tarttuvinta laitaa edustavat nykivästi etenevä tanssilattiaässä Breezeblocks, sekä lähes täydelliseksi pop-kappaleeksi laskettava Something Good, joka on juuri niin iloinen ja vastustamaton kuin mitä biisin nimi antaa ymmärtääkin. Neljäntoista raidan seassa on myös kolme introiksi luokiteltavaa lyhyttä ja seesteistä numeroa, jotka rytmittävät vielä mukavasti kokonaisuutta.

Alt-J:n ongelmaksi muodostuu kuitenkin lopulta liian suuren kakun palan haukkaus, sillä An Awesome Wave on yksinkertaisesti turhan monipuolinen ja eri suuntiin rönsyilevä kokonaisuus, jota olisi kannattanut oksia ainakin viidenneksen verran studiossa. Avaus on silti näyttävä ja vertailut Radioheadiin ja kumppaneihin lastaavat jo paineita sille seuraavalle julkaisulle, jolla ryhmän veri punnitaan lopullisesti.