Alt-J: An Awesome Wave

Infectious

Leedsist� taipaleensa aloittanut Alt-J on saanut brittimediassa hiukan ristiriitaisen, mutta p��osin positiivisen vastaanoton. Ryhm�n musiikista puhuttaessa huomio on keskittynyt useimmiten nelikon luomiin ��nimaisemiin, joissa l�hes kaikki mahdollinen tuntuu tapahtuvan kuin luonnostaan. Alt-J yhdisteleekin ennakkoluulotta kaikkea uuden vuosituhannen elektronisen popin ja rockin kentill� tapahtunutta painopisteen ollessa jossain alternative popin tiet�mill�.

Eik� sille mit��n voi � An Awesome Wave kiinnitt�� aluksi huomiota tilavilla soundeillaan, arvaamattomilla tyylillisill� k��nn�ksill��n sek� uskomattoman leve�lle alalle ulottuvalla tyylikirjollaan. Kokeellisimman kautensa Radiohead olisi hyvinkin saattanut kuulostaa t�lt�, jos kitaroiden tilalle olisi otettu tanssilattian soundeja. Toisaalta yhtyeen vahvimpiin ja persoonallisimpiin aseisiin lukeutuu vokalisti Joe Newmanin laulu, joka suorastaan hehkuu aurinkoista l�mp�� ja antaa ryhm�lle ominaisen soundin.

Albumin tarttuvinta laitaa edustavat nykiv�sti etenev� tanssilattia�ss� Breezeblocks, sek� l�hes t�ydelliseksi pop-kappaleeksi laskettava Something Good, joka on juuri niin iloinen ja vastustamaton kuin mit� biisin nimi antaa ymm�rt��kin. Nelj�ntoista raidan seassa on my�s kolme introiksi luokiteltavaa lyhytt� ja seesteist� numeroa, jotka rytmitt�v�t viel� mukavasti kokonaisuutta.

Alt-J:n ongelmaksi muodostuu kuitenkin lopulta liian suuren kakun palan haukkaus, sill� An Awesome Wave on yksinkertaisesti turhan monipuolinen ja eri suuntiin r�nsyilev� kokonaisuus, jota olisi kannattanut oksia ainakin viidenneksen verran studiossa. Avaus on silti n�ytt�v� ja vertailut Radioheadiin ja kumppaneihin lastaavat jo paineita sille seuraavalle julkaisulle, jolla ryhm�n veri punnitaan lopullisesti.