Giant Sand: Tucson

Fire

Pennsylvaniassa syntyneen mutta Arizonan Tucsonissa vaikuttavan laulaja-lauluntekijä Howe Gelbin auringonpolttaman musasuonen tiivistymä Giant Sand on lämmittänyt kuulijoita jo yli 30 vuotta, ennen vuotta 1985 nimellä Giant Sandworms. Yhden miehen bändi vaihtelevine tukijoukkoineen vuoli desibeli.netin Cover Magazine-arviossa Jari Jokirinteeltä kultaa kymmenen vuotta takaperin, vaikka kyseinen plätty pitääkin sisällään (vain) vaihtoehtokantri-ryhmän tulkintoja muiden biiseistä. Myös mm. Calexicon enempivähempi serkusyhtye on nimittäin omillaan ehkä jopa parempi kuin muiden tuotantoa tulkitessaan.

Tuoreesta Tucson-levystä kertoo paljon jo sen alanimike A Country Rock Opera, vaikka mitään oopperalaulua tai muutenkaan suurellista ja mahtipontista levyltä on turha odottaa. Kaikkiaan 19 kappaleen kokonaisuus pitää linjanaan nimenomaan kantrin, mitä maustetaan milloin bluesin tummilla syövereillä, milloin meksiko-torvilla - lauletaanpa levyllä välillä ihan täydellä mariachi-meiningillä espanjaksikin. Oopperamaista levyllä on lähinnä sen pituus. Letkeästi tai vaaniskellen iltapäivän aurinkoa paossa verannan varjossa tunnelmoivan musiikin keskiössä on ennen muuta Gelbin iholle vaivatta yltävä laulutulkinta - joka kaikaa taustalla jopa silloin kun muut ovat äänessä.

Gelbin tumma tulkinta nappaa harteilleen heti pitkähkön näppäilyalun jälkeen riisutun laiskasti keinuvalla Wind Blown Waltzilla, johon jouset ja stemmat tuovat pienesti juuri sen tarvittavan nosteen. Gelbin piilevä hymy lämmittää raukeaa valssinpyörrettä. Komea Forever And A Day polkaisee hiukan lisäpotkua koneeseen, mutta pitää kiinni raukeudesta kaihoisine trumpetteineen. Avaran psykedeelinen väliosa on hiukan kuin eri biisistä mutta ilman päälle liimatun tunnetta. Aavistuksen vinossa rullaava ja taitavasti viipyilevä Detained vaaniskelee mukavan mieleenpainuvasti. Unelias, naisstemmalla koristettu ja aiempia suoremmin kantri Lost Love kasvaa hienosti, Plane Of Existence laskeutuu jälleen uneliaaseen valssinpyörteeseen.

Vahvimpia koukkuja Gelb komppanioineen tarjoilee mukavan nytkyvällä Undiscovered Countryllä ja uneliaamman puolen päästä heti perään harsoisesti maalaavalla Love Comes Over Youllä, jonka laulaa kenties itse Antony Hegarty? - ainakin samanlaista värettä löytyy laulusta... Silti, keskimäärin levy ei paljoa horjahtele (paitsi halutusti) vaan pitää riman koko ajan melko korkealla. Tom Waits-väreinen The Sun Belongs To You on yksi selkeä johtotähti tiivine tunnelmineen. Naislauluinen yökerhojazz-fiilistely Ready Or Not napsutteluineen tuo hiukan erilaista maustetta pakettiin. Monella äänellä laulettu Out Of The Blue täytyy myös erikseen mainita.

On ihan oma keskustelunaiheensa millä tasolla Tucson on ajankohtaisella tasolla hitikäs tai jotenkin ajassa kiinni. Minun mielestäni moinen ei ole kauhean olennaista, sillä omalla verannallaan Gelb tekee yhä ja edelleen ajattoman kiehtovaa musiikkia, kuten edellisetkin 30 vuotta. Meikäläinen kyllä diggailee näitä oman tiensä kulkijoita, jos jälki on näinkin tyylikästä.