Allo Darlin´: Europe

Slumberland

Allo Darlin’:n toista albumia ei voisi kuvitellakaan julkaistavan muulloin kuin kesän kynnyksellä, niin aurinkoista ja toiveikasta lontoolaisen yhtyeen tweepop on. Lauluissa kertoja haaveilee kuumista päivistä, hauskan pitämisestä, auringossa oleskelusta, piknikeistä ja ystävien kanssa syvällisten puhumisesta. Toiminnan yhtenä tärkeänä keskipisteenä ovat maailman paras musiikki ja klassikkolevyt. ”Record is not just a record, records can hold memories”, laulaa Elizabeth Morris levyn päätösraidalla. Mutta toimiiko Europe itse tällaisena ikimuistoisena piknik-albumina?

Ainakaan levy ei tule ketään viltillä suututtamaan. Herkkä ja iloinen ulosanti jää aluksi helposti taustalle, oli kuulija sitten melodisen indiepopin ystävä tai ei. Muutamat kappaleet jäävät useidenkin kuunteluiden jälkeen etäisiksi. Morris laulaa kauniisti mutta muuttuu huolettomimmalla vaihteellaan hieman tylsäksi, kun bändikin noudattaa kiltisti kappaleiden päämelodioita.

Instrumentteja on paljon, mutta kukaan ei halua irrotella. Vasta lopussa kitaroista saadaan aikaan muutakin kuin kevyitä näppäilyääniä: The Letter muistuttaa lämmittävässä raukeudessaan Real Estatea, ja Still Young on kuin Magic Numbersin repertuaarista. Jälkimmäistä mielikuvaa ei ainakaan haalista lopun c-osa miesvokaaleineen.

Parhaimmillaan Allo Darlin’ on silloin kun Elizabeth Morris loistaa. Hänen äänensä on persoonallinen ja särkyvän kuuloinen. Kirosanoja ei voisi kuvitellakaan hänen suuhunsa, ja jopa sanoessaan ”awesome” Morris kuulostaa ujolta tytöltä, joka haluaa päteä astetta coolimpien tyyppien seurassa.

Nimikappaleessa kaikki palaset ovat kohdallaan: soitto svengaa, melodia tarttuu hetkessä päähän ja Morris koskettaa. Biisi on saanut avata useammankin kuin yhden aamuistani ja aina onnistuneesti. Juuri sellaisista kokemuksista Europella kerrotaan.