Musta köksä: Ei se haittaa

RanRan

Paljon on vettä virrannut Seinäjoesta Kalajärven tekoaltaaseen ja jonkin verran myös toisinpäin Peräseinäjoen teräsmiehen ja muiden naivististen pop-helmien jälkeen. Noitalinna huraa! elää ja voi hyvin, huraa! Sillä jos tarkkoja ollaan, tuosta nelikosta vain Reijo Kärhä ei vaikuta millään tavalla Musta köksä -yhtyeessä. Ainut yhteinen jäsen on laulaja-kitaristi Antti Tammela, mutta isossa roolissa olevat tekstit on rustannut Noitalinna-laulaja Sari Peltoniemi ja Hannu Sepponen on sovittanut, äänittänyt ja tuottanut albumin.

Jos pienimuotoisuutta voisi (ja kannattaisi) pullottaa, Mustaa köksää olisi ostettavissa kioskien kylmäkaapeista. Myös ihastuttava kotikutoisuus ja höpsöt sanoitukset ovat tarttuneet mukaan edeltäjäyhtyeensä dna-rihmastosta sangen kiitollisesti. Tammela kantaa lauluvastuun tässä yhtyeessä yksin, tosin Milla Mäkikomsi paikkaa Peltoniemen puutetta oivallisella taustatuella. Vähintäänkin jännä-äänisen vokalistin ja naisäänen yhtymäkohdista syntyy juuri se kiehtova laulusoundi joka Noitalinnassa hurmasi, Sepposen ja Peltoniemen vuoroteltua pääsolisteina.

Jos ihan rehellisiä ollaan, Tammelan hoidellessa laulupuolen Musta köksä kuulostaa popimmillaan kuin maailman parasta punkbändiä kipparoiva Pertti Kurikka olisi karannut rivinsä koonneen Karkkiautomaatin solistiksi. Siinäpä muuten oikeastikin toteuttamisen arvoinen idea. Bändin musiikin viehätysvoima (ja joillekin varmasti myös luotaantyöntämisvoima) perustuu erikoisen laulun lisäksi hauskoihin teksteihin ja minimalistiseen bändisoittoon, johon ytyä tuovat tarttuvat urkukuviot.

Levyn ongelmana on kuitenkin tasapaksuus. Pelin avaavat vastustamaton nimiraita ja sitarilla maustettu Kiltti kaupunki ovat albumin selkeät kohokohdat. Koska sävellykset operoivat pohjimmiltaan melko kapealla alueella, tulee väkisinkin tunne että ensimmäisen levypuoliskon ideoita vain kierrätettäisiin jälkimmäisellä. Toisaalta, päätösraita Kaisla vain on täydellistä tunnelmaansa myöten niin onnistunut esitys että sen jälkeen jää jopa kaipaamaan lisää. Ota tästä nyt selvää. Hellyttävä levy kuitenkin, ei epäilystä.