EktoPlasma: EktoPlasma

Tekijät toukokuun alussa arvioidun Conscientian demon ja kesäkuun lopulla tarkastetun Lunar Sunshine/Lycanthropia splittidemon takana ovat nyt osittain, ja ainakin hetkellisesti, yhdistäneet voimansa EktoPlasma nimen alla. Taiteellisena tuloksena on syntynyt hieman päälle kolme varttia kestävä, lievästikin sanottuna monipuolinen matka koneilla tuotetun musiikin äärilaidoille - ja vielä hieman pidemmällekin.

Ensimmäisenä soiva, varjomaisen hitaasti ja huomaamatta etenevä, EktoBarra esittelee yllättäen jopa käsiteltyä vokalisointia. Ihmisääniähän ei aikaisemmin ole juurikaan ryhmän jäsenten eri projekteissa kuultu. Kappale on oikeastaan pelkkä tunnetila, sillä mitään erikoisempaa teemaa, tai selvempää tekijää siitä ei voida juuri osoittaa. Toisena soiva, yli kolmetoista minuuttia kestävä, Aivoaalloilla jatkaa samoilla linjoilla aloitusraidan kanssa, tehden levyn linjan ikävän selväksi. Kappaleiden rakenteet on viety nyt niin äärimmilleen, että ne uhkaavat muuttua kuolleeksi avaruudeksi materian tyhjyydessä. Nukutus käynnistyy niin vahvalla melodialla, että sitä aivan pelästyy. Mutta pian tämäkin sävellys hajoaa osiin ja leijuu ulottumattomiin. Tämä on itse asiassa myös koko loppulevyn ongelma, sillä kiinnekohtia ei juuri löydy.

EktoPlasma on vienyt sävelteostensa elementtien toisistaan irroittamisen huippuunsa, mennen jopa niin pitkälle että 'purkutyö' kääntyy itse itseään vastaan. Nyt juuri mistään ei enää tahdo saada minkäänlaista otetta. Kerrassaan loistavia ideoita esitellään monia, mutta miltei ne kaikki hylätään saman tien – tai hajoitetaan miltei tunnistamattomiksi omiin osiinsa. Toisaalta jos saat tästä äärimmilleen karsitusta musiikista kiinni, lienee palkkiosikin suuri. Allekirjoittaneen makuun tämä on jo aivan liian repaleista kerrontaa.