Julkaistu: 31.05.2012
Arvostelija: Tommi Saarikoski
Parlophone
1990-luvulla brittipopyhtye Longpigsissa vaikuttanut ja lyhyesti Pulpinkin riveissä piipahtanut Richard Hawley pääsee yllättämään seitsemännellä albumillaan. Vaikka Hawleyn musiikin kehityskaari on johtanut Coles Cornerin (2005) ja Lady's Bridgen (2007) fiftari- ja crooner-tunnelmista Truelove's Gutterin (2009) hieman synkempiin vesiin, tulee Standing at the Sky's Edgen psykedeelinen rockvyörytys yllätyksenä. Etenkin avauskappale She Brings the Sunlightia kuunnellessa tekee mieli tarkistaa, ettei soittimeen ole vahingossa eksynyt jokin Hawleyn tähdittämä Oasiksen b-puoli. Sen verran Gallagheria kappale on, aina jousisoitinten Beatles-vaikutteita myöten.
Jatkossa Hawley siirtyy aavistuksen verran leijailevampaan ja viipyilevämpään tunnelmaan, mutta ero vanhaan on silti selkeä. Särökitarat, jumittavissa merkeissä jauhava rytmiryhmä sekä kaikuisa yleissoundi vievät ajatukset 1960-luvun lopun psykedeelisen rockin suuntaan. Ikävä kyllä etenkin levyn alkupuolella esiin nousee vahva tunne siitä, että sheffieldilaisen lahjat menevät hiukan hukkaan tällaisen materiaalin parissa. Standing at the Sky's Edge on jylhän ja komean kuuloista materiaalia, mutta vahvinta Hawleyn osaamisaluetta junnaava rock ei ole.
Siksi viidentenä kuultava Seek It sekä sitä seuraavat Don't Stare at the Sun ja The Wood Colliers Grave tuntuvat siltä kuin kotiin palaisi. Näillä kappaleilla Hawleyn sydämeen käyvä tulkinta ottaa vihdoin yliotteen muusta instrumentaatiosta, ja tuloksena on albumin selkeä kohokohta. Näiden vanavedessä myös rockimpi Leave Your Body Behind You sekä meditatiivinen Before vetävät albumin selkeästi positiivisen puolelle.
Hawleyta täytyy arvostaa rohkeasta irtiotosta, mutta samassa mies on hukannut osan persoonallisuudestaan ja viehätysvoimastaan. Erityisesti hätkähdyttävän upean Truelove's Gutterin jälkimainingeissa Standing at the Sky's Edge kuulostaa paikoin jopa hiukan tylsältä. Eivät Hawleyn kyvyt ole minnekään kadonneet, mutta niiden esillepano ei tällä kertaa ole paras mahdollinen.
Sheffieldiläinen, Longpigsissa ja Pulpissa vaikuttanut muusikko, joka on julkaissut soolourallaan seitsemän albumia.
Linkki:
richardhawley.co.uk
(Päivitetty 31.5.2012)