Damon Albarn: Dr Dee

Parlophone

Vuonna 2012 on hankala sanoa, kuka loppujen lopuksi oli Blurissa se outo tyyppi: juustofarmariksi ryhtynyt basisti, ei-brittil�isi� vaikutteita yhtyeeseen suodattanut kitaristi, vai rumpali joka taisi kuitenkin olla kiinnostuneempi poliittisesta aktivismista, animaatioista ja asianajamisesta kuin soittamisesta? Vai sittenkin se kohtuullisen tavallisena pidetty laulaja-kitaristi, jonka musiikilliset seikkailut Blurin sivussa ja per�ss� ovat osoittautuneet odottamattoman erikoisiksi.

Viimeinen vaihtoehto houkuttelee. Damon Albarnin uusin levy Dr Dee ilmestyi suunnilleen samoihin aikoihin kuin miehen uudemman "super"kokoonpanon Rocket Juice and the Moonin (Albarn, Flea ja Tony Allen) tuore levy. Rocket Juice liikkuu odotetusti jossain funkin ja afrobeatin liepeill�, mutta Dr Dee on, luonteestaan johtuen mutta silti v�h�n yll�tt�en, pop-ooppera.

Se ei kuitenkaan ole pop-ooppera siin� mieless� kuin esimerkiksi Pepe Delux�n Queen of the Wave. Dr Dee on teatteriohjaaja Rufus Norrisin ja Albarnin luoman, sarjakuvataitelija Alan Mooren innoittama ja viime kes�n� Manchesteriss� kantaesityksens� saaneen oopperan ��niraita. Ooppera pohjautuu John Deen, kuningatar Elisabet I:n neuvonantajana toimineen matemaatikon, astronomin, okkultistin jne. el�m��n.

Aiheen mukaisesti ��niraita on nauhoitettu elisabetinaikaisilla englantilaisilla soittimilla. Albarn itse soittaa lis�ksi muutamassa kappaleessa polkuharmonia ja akustista kitaraa, ja lienee vaikuttanut siihen ett� tuotannossa kuullaan my�s koraa sek� Allenin rumpalointia. Suurimman osan ��nist� tuottaa BBC:n filharmoninen orkesteri, jota johtaa Andr� de Ridder. Albarnin tulkitseman materiaalin v�hyys on harmillista, sill� ainakin ilman itse lavalla tapahtuvaa esityst�, levyn oopperakohdista on hankala saada mit��n irti.

Albarn on kuitenkin paikoin oikein hyv�ss� vedossa. Varsinkin Apple Carts ja O Spirit, Animate Us tarjoavat sis��np�ink��ntynytt�, rauhallista ja kaunista himmailua ik��n kuin seuraavana askeleena Blurin 13-levyn materiaalille. N�m� folkiin nojaavat kappaleet ovatkin Dr Deen suola. Tyylilt��n jopa eklektinen kokonaisuus k�rsii jonkin verran visuaalisen puolen puutteestaan. Mielenkiintoisen levyn suurin ongelma on kuitenkin sen j�ykk� hengett�myys.