Lapko: ΓΟΛΕ

Fullsteam

Lapkon uusi levy alkaa hyvin. Avausraita Dragons tarjoaa mukavan tasapainoisen annoksen tumman uhkaavaa värinää, säröjyräävää alternative-mätkettä, rytmisesti päällekäyvää rymistelyä, hiljaisempien hetkien tarjoamaa nyanssia ja Ville Maljan energisesti huohottavaa laulutulkintaa korkeine kaarineen. Life Is Life ei onneksi lainaa klassisesta hoki-renkutuksesta vaan jatkaa pitkälti samoin asein edellisen perään. Soundillinen jykevyys ei Lapkolla tukehduta soundin elohopeamaista värettä vaan yhtälö on yhtyeen vireä vahvuus. Siinä mielessä Lapko on kuin uusi Apulanta että se kuulostaa aika lailla samalta joka levyllä. Ainakaan mitään käänteentekeviä uudistuksia en huomaa vajaan kymmenen vuoden aikana korviin kantautuneiden tuotosten joukossa, vaikka homma on tottakai kehittynyt. Pohjimmiltaan toisilla levyillä on vaan parempia ralleja kuin toisilla - kuinka hyviä ne sitten ovat ΓΟΛΕ:lla?

Siinäkin mielessä Lapko on luotettavasti aina Lapko että biisit syventyvät useammalla kuuntelulla. Soiton syvyyksissä on sen verran värejä että kiivaasta tahdista huolimatta kokonaisuus tarjoilee hiukan uusia, aluksi huomaamattomia koukkuja. River Venom sykkii hyvin ja yhdistää oivasti säröpyörteen komeisiin melodiakaariin, joissa avara melankolisuus lyö kättä hallitun puristuksen kanssa. Saa nyökkäilemään hyväksyvästi mukanaan. Murea ja mukavan koukukkaalla kertsillä varustettu Waves Are Crashing ei hötkyilystään huolimatta menetä hallintaansa ja ohjaksista karkaamisen kuilun partaalla tasapainoilu nostaa biisin levyn johtotähtiin. Jäykähkösti liikkeelle lähtevä mutta marssimahtipontisuudessaan vaikuttava ja hienosti "etäistetty" Gallows on hiukan erilainen, vähemmän sykkivä mutta yhtä lailla Lapkoksi tunnistettava teos. Friends Are Flowers vaaniskelee ensin puolet ja lähtee vasta sitten rullaamaan, jonka senkin tekee aika valoisasti. Rauhan tunne nostaa biisiä esille.

Tummasti sykkivä, teollis-elektronis-mausteinen A Promise jää ehkä eniten paikoilleen jumittelemaan ja on siinä mielessä hiukan vähemmän kiinnostavaa täytettä, vaikka haastaakin kiitettävästi Lapkon päällekäyvyyden kaavan. Ja siihen perään kipakka Catcher kuulostaa sitäkin paremmalta! Jykevän kulmikas Girls Say Yes siirtyy rullaamaan mukavan sulavasti ja vaivihkaa kasvava lähes seitsenminuuttinen Love Is Sick And Wrong ei turhia hötkyile vaan nousee riisutusta tunnelmoinnista tyylikkäästi isoihin stadionmittaisiin korkeuksiin. Suoraan kysymykseen suora vastaus - Lapkon tuorein pitää sisällään alusta loppuun vahvaa materiaalia. Vaikka sellaiset instant-hitit eivät ainakaan vielä nouse paketista, ei ΓΟΛΕ myöskään missään kohtaa varsinaisesti petä. Eli taattua laatua.