Julkaistu: 13.05.2012
Arvostelija: Mika Roth
Osasto-A
Verjnuarmulla tulee kymmenen vuotta mittariin ja savometallia takova orkesteri juhlistaa sitä pistämällä ulos levyllisen aiemmin julkaisematonta materiaalia. Kiekon ytimen muodostaa ensimmäinen demo Pimmeyvven Ruhtinas, lisäksi kuullaan liveraitoja sekä pari oudompaa rallia.
Pimmeyvven Ruhtinas -kappaleella on bändille nähtävästi melkoinen merkitys, sillä tuosta ensimmäisen demon avausbiisistä kuullaan heti kärkeen uudelleen äänitetty versio sekä alkuperäinen näkemys. Demon muiden kappaleiden anti ei sen sijaan ole mitään päätähuimaavaa, vaikka tuimasti maalaileva Harmoo talo pientä potentiaalia osoittaakin. Ensimmäinen demo osoittaakin lähinnä vain sen, että tämäkään bändi ei vielä ensijulkaisullaan ollut löytänyt sitä ominta soundiaan ja juttuaan.
Muanpiällinen helevetti -debyyttialbumilta jostain syystä pois tiputettu Haavvan takkoo on sitä vastoin levyn kovin siivu, josta olisi omasta mielestäni voinut leipoa aikoinaan vaikka sinkkulohkaisun. Tarina ei kerro miksi biisi jäi rannalle, mutta ratkaisua täytyy pitää vähintäänkin kummallisena. Esa Pakarisen iänikuinen Lentävä kalakukko on sen sijaan jo puhkisoitettu viisu, jonka lämmittelyn hauskin osuus kuullaan heti alussa, kun biisiin naitetaan muutama tahti Ozzy Osbournen Crazy Train -siivusta. Päätöksenä kuultava Aaro Jalkasen sanoittama Kallavesj' maalailee puolestaan kiireettä savolaista järvimaisemaa ja bändin repertuaarissa moinen helmi nouseekin korkealle. Toivottavasti tämän tasoisia tunnelmallisia siivuja kuultaisiin jatkossakin, sillä pelkällä murteella ja pershuumorille pääsee vain tiettyyn pisteeseen saakka.
Näiden herkkujen väliin on sijoitettu vielä kolme livevetäisyä, kun Mustan virran silta (Vaenajat laateilla), Kuuvven sylen syvvyyvessä (Ruumiit laateilla) ja Itkuvirsj’ (Kuolleet laateilla) pätkitään maisemaan. Iisalmen pohjoissavolainen yleisö ei varsinaisesti ole liekeissä, vaikka pientä mölinää väestä irtoaakin. Bändistä lähtevät äänet ovat sitä vastoin kohdillaan ja niin soittimet kuin vokaalitkin erottuvat mainiosti toisistaan.
Pimmeyvven Ruhtinas on julkaisuna kohdistettu bändin faneille, jotka kiekosta varmasti eniten irti saavatkin. Omaan makuuni etenkin neljä alkuperäistä demovetäisyä ovat kyllä turhan hiomatonta materiaalia, mutta onpahan nyt sitten tuokin demo viimein julkaistu.
Savolaisia kansantarinoita ja monisyistä metallia yhdistävä kokoonpano, joka lanseerasi savometallin debyytillään Muanpiällinen helevetti (2006). Sittemmin mustuuteen taipuvaiseen metalliin on saatu mukaan myös melodisempia NWOBHM-sävyjä.
Linkki:
verjnuarmu.com
(Päivitetty 23.11.2015)