THEESatisfaction: awE naturalE

Sub Pop

Kirjoitusasuilla kikkaileva THEESatisfaction ehti julkaista ennen debyyttialbumiaan jo muutaman huomiota saaneen EP:n, joten osasin odottaa jotain Stasia Ironsin ja Catherine Harris-Whiten muodostaman duon esikoiselta. Silti ensimmäinen pitkäsoitto yllättää tuoreella voimallaan, sekä ilahduttavan persoonallisella perussoundillaan.

Ns. perinteiset kaavat ja rakenteet ovat aina olleet kovilla kaksikon musiikissa, ja sama meininki jatkuu myös nyt. Kaiken selkärankana on hip-hop, mutta kappaleet on taottu kasaan funkin, uuden jazzin, soulin sekä perinteisemmän tanssimusiikin palasista. Tämä kaikki on ajettu vahvan psykedelia-filtterin läpi, mikä antaa jo valmiiksi kulmikkaille biiseille vielä entistä enemmän voimaa.

Ideoita tuntuu pulppuavan kuin liukuhihnalta ja vain harvoin kappaleet ylittävät edes kolmen minuutin rajaa. Duon toiminnasta tuleekin monella tapaa mieleen Berliini-trilogiansa aikainen David Bowie, joka tuntui myös tappavan kappaleensa juuri silloin kun ne saavuttivat lakipisteensä. Esimerkiksi puolitoistaminuuttinen Bitch suorastaan huutaa itselleen lisää elämää, ja minuutin mittainen Crash rysähtää tantereeseen juuri kun tapailevaan pianoon rakentuva raita on pääsemässä johonkin.

Albumin selkeä kohokohta on itselleen hieman enemmän elämää saanut Queens, joka edustaa samalla kiekon radioystävällisempää laitaa. Genrelle tyypillisesti naiskaksikolla riittää sanottavaa ja kritisoitavaa, mutta tällä kertaa sormea ei osoitella suoraan, vaan kuulija saa rauhassa tehdä omia päätelmiään ja avata lyriikoiden paikoin surrealistisia maailmoja.

awE naturalEn rauhallisella tavalla muhkeat soundit ja duon soljuva riimien viskely antavat kiekolle hiukan unenomaisen fiiliksen, aivan kuin albumin yllä lepäisi ikuinen aurinkoinen iltapäivä. Tiedättehän, sellainen joka saa olon tuntumaan tyytyväiseltä ja hivenen raukealta. Tämän albumin äärellä on hyvä olla.