Belaboris: …olipa kerran

Poko

Olipa kerran, aika tarkalleen noin kolmekymmentä vuotta sitten, tyttöbändi nimeltä Belaboris. Kummalliseksi tarinamme tekee se tosiasia, että kyseistä bändiä ei oikeastaan ollut edes olemassa. Belaboris kun oli pelkkä feikkibändi, joka syntyi musiikkikustantaja Kimmo Miettisen ideasta ja jonka musiikista vastasi todellisuudessa Tyhjät Patterit niminen orkesteri, joka myös soitti Belaborisin levyillä. Vedätys ei kuitenkaan ottanut kunnolla tuulta siipiensä alle ja vuonna 1984 Belaboris pistettiin lopullisesti naftaliiniin. Nyt yhtyeen nimissä ilmestynyt tuotanto on julkaistu uudelleen samassa paketissa ja kylkiäisiksi on pistetty vielä muutama bonusraita.

Musiikin maailma kulkee sykleissä kuten kaikki muukin ja kuinka ollakaan, juuri nyt Belaboris kuulostaa tuoreemmalta kuin yli kahteenkymmeneen vuoteen. Ryhmän minimalistinen synapop/post punk kun istuu aikaamme kuin kajaali gootin naamaan.

Levyn ensimmäisen puoliskon muodostaa Belaborisin ainokainen pitkäsoitto, jonka kappaleista Kuolleet peilit lienee se kaikkein kuuluisin. Ajan hampaan kalvasmista on kestänyt myös esimerkillisesti Yö vanhassa talossa, jonka tummassa tunnelmoinnissa on aitoa ahdistusta. Albumin toinen sinkkubiisi Odotus kuulostaa sen sijaan tätä nykyä lähinnä Ultra Bralta, mikä on joko positiivinen tai negatiivinen asia kulloisestakin kuulijasta riippuen. Yhtye pyrki luomaan myös jostain syystä itselleen kauhu-imagoa, josta onnistunein todiste on Mitä lapsille tapahtui, jonka tarina on edelleen hyytävä. Puolivillainen Monsteribaari menee sen sijaan edelleen seinille.

Ensimmäisen kokoonpanon hajottua syntyi Belaboris II ja nyt synavetoinen post punk vaihtui eurodancea ennakoivaan juustoiseen poppailuun. Kokoonpanon ainoa sinkku Rakkauden jälkeen oli ja on edelleen täyttä huttua. Vielä kivuliaampaa on silti kuunnella Pate Mustajärvi & Saara Soisalo duettoja Hei Paula ja Mä lähden stadiin, jotka kiteyttävät kaiken unohdettavan 80-luvusta vajaaseen kuuteen minuuttiin. Lisäksi kuullaan vielä kolme Saaran soolobiisiä, joiden liittyminen Belaborikseen on jo todella kaukaa haettua.

…olipa kerran on ensimmäisen puoliskonsa ansiosta tutustumisen arvoinen tapaus, ja samalla se toimii ikkuna aikaan, jolloin ”rockhuijaukset” olivat vielä vakavia tapauksia. Nykyäänhän on yksi ja sama kuka listamusiikin tekee ja kuka sen esittää. Belaboris on ehkä historiaa, mutta ainakin bändistä jäi jäljelle muutama hieno kappale.