AHOLA: Stoneface

Playground

J. Ahola tunnettaneen parhaiten Teräsbetonin keulilta ja moni muistaa hänet takuulla myös Northern Kings -projektista. Herran itsensä mukaan nimetty uusi kombo jättää kuitenkin yllättäen metallin rauhaan ja keskittyy remuamaan englanninkielisen heavyrockin saralla. Tuoreen kiekon onkin tarkoitus esitellä suurelle yleisölle uusia puolia J. Aholasta, missä se myös onnistuu kiistatta.

AHOLA ottaa kieltämättä melkoisesti etäisyyttä metallisankarimme muihin bändeihin ja varsinaiseksi jätiksi osoittautuvan albumin sisään mahtuu yhtä jos toista raskaan rockin saralta. Avauksena kuultava DonWana tekee heti pari asiaa selväksi: ensinnäkin Ahola hallitsee myös englannin ääntämyksen ja toisekseen uudesta bändistä löytyy tarvittaessa potkua vaikka muille jakaa. Aholan sävellyskynä on myös ollut hyvässä terässä ja uudet kappaleet osoittavat, että aiemmin hiukan yksiulotteiselta vaikuttanut mies osaa puristaa itsestään esiin yllättäviäkin puolia.

Vauhti on suurimmalla osalla raidoista rankka, mutta Stoneface ei ole kuitenkaan silkkaa paahtoa. Kaiken rytyytyksen seassa raavas mies saa nyt myös tunteilla giganttisten balladien myötä. I Walk Aloneja Hurt You ovatkin ensiluokkaista kyynelöintimateriaalia, joka taatusti löytää kuulijansa katajaisesta kansastamme. Stoneface on kieltämättä komea paketti raskaampaa heavyrockia, mutta samalla Ahola on latonut aivan liikaa materiaalia yhdelle kiekolle. Karsimalla kolmanneksen olisi tästä hetkittäin turhankin monipuolisesta kiekosta voinut luoda todellisen muotovalion, jonka jaksaisi kuunnella yhdellä istumalla.

Albumi on hieno avaus joka tapauksessa mistä kertonee jotain jo yksistään se, että hetkittäin mieleen nousevat niin Joe Lynn Turnerin aikainen Rainbow, kuin uransa alkuvaiheen Manowar, jonka soundissa oli vielä sitä raastavaa blues-pohjaista rockia. AHOLA on osoittanut esikoisellaan mihin se pystyy, joten tästä on hyvä jatkaa raskaan heavyrockin sanan julistamista.