Breton: Other People´s Problems

Fatcat

Lontoosta ponnistava Breton on selkesti löytänyt oman väylänsä läpikolutussa musiikkikentässä. Bretonin soundi ei suoranaisesti ole velkaa mihinkään suuntaan, sillä kirjavia vaikutteita käytetään pääasiallisesti kekseliäästi ja uutta synteesiä luoden. Analoginen pulputus ja läskinlaiskat hiphop-biitit lyövät sopuisasti kättä avantgarden ja erilaisten hälyäänien puristuksessa. Lauluosuudet – tai pikemminkin jonkinlaiset lausunnat – ovat puolestaan makuuhuone-studioissaan viihtyville indie-poppareille tyypillistä lo-fi-osastoa. Paketin ainekset ovat kieltämättä mielenkiintoisia, mutta väkisin mieleen tulee, että tulokset olisivat voineet olla jotain paljon enemmänkin.

Yksi Bretonin ongelma myös on, ettei se vie mitään valitsemaansa tehokeinoa loppuun asti, vaan kaikki tuntuvat jäävät pintaraapaisun tasolle. Hiphopin kanssa kyllä flirttaillaan, mutta oikeasti ole mitään tekemistä kyseisen genren kanssa. Paikoin yhtye kaivaa jostain perinteisemmät bändi-instrumentit vajoten samalla tuhansien muiden yrittäjien kanssa samaan suohon. Hetkittäin Bretonin kitararäimeessä on kuitenkin puolensa, kuten levyn loppupuolelle piilotetussa Jostle-kappaleessa. Onnistunut siivu on myös tätä seuraava – ja levyn päättävä - The Commisssion, jossa Breton osoittaa kykenevänsä myös utuiseen ambient-maalailuun ja harkittuun tunnelman rakentamiseen. Tätä linjaa olisi kuullut mieluusti enemmänkin.

Other People's Problems on lähtökohdiltaan hyvä teos ja se varmasti tulee parantumaan ajan kuluessa. Silti levyä kuunnellessa jää hieman puolittainen olo, erityisesti kun mielessään pystyy rakentelemaan kuvia siitä miten kova keitos voisi oikeasti olla käsissä. Mutta on hyvä muistaa, että Breton on vasta uransa alkuvaiheessa ja todelliset helmet antavat vielä odotuttaa itseään.