Anathema: Weather Systems

Kscope

Vuonna 2010 komean ja desibeli.netissäkin kiitellyn We're Here Because We're Here -albumin kanssa tauolta palanneeseen Anathemaan on iskenyt luomisen vimma. Viime vuonna ilmestyi uusista vanhoista kappaleista koottu Falling Deeper ja nyt on tarjolla jälleen täysin uutta materiaalia.

Daniel Cavanagh kertoo luonnollisesti saatteessa, kuinka Weather Systemsillä yhtye on saavuttanut luovuuden huippunsa. Ikävä kyllä levyä kuunnellessa ei tunnu aivan tältä. Aivan aluksi tuntuu siltä kuin jokin Anathemansa hyvin kuunnellut tribuuttiyhtye olisi kaapannut yhtyeen jäsenet ja pukannut ilmoille muodollisesti pätevän Anathema-kiekon. Levy kuulostaa hyvältä, mutta ei onnistu koskettamaan entisten tapaan.

Tarkemmin paneutuessa huomaa Anatheman sydämen sykkivän yhä syvällä levyn uumenissa. Kappaleisiin ahdettua tunteen paloa on kuitenkin jostain syystä vaikeampi uskoa kuin ennen. Sävellysten luurankomaisuus ja sovitusten "hitaasti kohti kliimaksia" -kaava alkavat puuduttaa erityisesti levyn alkupuoliskolla. Aiemmilla julkaisuilla vakuuttanut ilmavuuskin näyttäytyy tällä kertaa liian usein särmän puutteena.

Loppupuoliskon aloittava pahaenteinen The Storm Before the Calm nostaa intensiteettitasoa selvästi ja muodostuu albumin keskipisteeksi. En tiedä johtuuko kappaleen aiheuttamasta piristysruiskeesta, mutta loppulevy tuntuu rutkasti alkua verevämmältä, vaikka resepti ei näennäisesti muutukaan.

Anathemalla on yhä tunnelmallisen rockin kaava hallussaan, mutta se ei onnistu jalostamaan siitä yhtä värisyttäviä äänikuvia kuin aiemmin. Ässäraitojen puuttuessa albumin sykähdyttävimmäksi hetkeksi nousee päätöskappale Internal Landscapesin alun tuntemattomaksi jäävän henkilön kertomus rajakokemuksestaan.