Lady Escape: Festive Hearts

Sideffect

Samaan aikaan kun Soliti-levy-yhtiön uudet tekijät niittävät ansaittuakin mainetta surisevilla ja helisevillä indiejulkaisuillaan, tehdään Suomessa myös aivan erilaisesta perinteestä ponnistavaa hienoa indierockia. Esimerkiksi toisen albuminsa julkaissut Lady Escape hakee innoituksensa taide- ja kapakkarockin, post punkin ja folkin suunnilta, ja vain laajentaa palettiaan levy levyltä.

Festive Hearts käynnistyykin vähän yllättäen latinalaisesti, haastavasti nauttimaan kutsuvin rytmein, mutta se jos mikä sopii siihen kuvaan, jonka Lady Escape on itsestään vuosien varrella antanut. Yhtye liikkuu spontaanisti, liiemmin suunnittelematta, ja naittaa ilmaisuunsa niin tennistossupopia kuin nahkakenkänoisea unohtamatta puhallintöräytyksiä ja akustistempia puoliaan.

Lady Escape on selvästi innostunut monista eri jutuista. Se on monipuolinen, ihailtavan pakoton ryhmä, jonka materiaali soi kiihkeästi ja ilman väkinäisyyttä. Festive Hearts onkin kuin The Beatlesin White Album: vähän sekava, eklektinenkin, mutta täysin tunnistettavasti yhden yhtyeen tekosia; kokoelma näennäisesti toisiinsa liittymättömiä biisejä, joista syntyy hieno kokonaisuus.

Festive Hearts kiteyttää ilmaisussaan monia viimeisen 20 vuoden vasemmalla kallistuneita virtauksia, tekee niistä omanlaisiaan. On pop- ja folksensitiivisyyttä, AmRep-metelöintiä, The Beatles-kiertelyä, noisepopia, takapotkua, kepeää orkestraalisuutta, vinoa alternative-rockia, Neil Youngia ja J. Mascista jne. Mikään mainittu ei hallitse, eikä voi sanoa, että Lady Escape on tehnyt juuri tämäntyylisen levyn.

Aluksi Festive Hearts tuntui hajanaiselta, mutta suhteen syvennyttyä on ilo huomata, ettei niin ole. Lady Escape tehnyt levyn, jolla sen muualta omaksumat piirteet on muutettu ainutlaatuiseen, vain siltä itseltään kuulostavaan muotoon.