Lightships: Electric Cables

Geographic

Totesin Teenage Fanclubin vuoden 2010 Shadowsista osapuilleen näin: "Niin soitosta, sanoituksista kuin sävellysten rakenteesta kaikaa helpon kuuloinen positiivinen melodisuus, kiireettömästi hymyävä kaunis kaari ja jotenkin vaivihkaa selättävä koukukkuus, jonka rakennusaineina eteerinen haikeus ja harmiton rullaavuus kohtaavat toisensa lähes ainutlaatuisella charmilla." Hirveän kauas emoyhtyeensä totuudesta ei laulaja-lauluntekijä-basisti Gerard Love karkaa myöskään sooloyhtyeensä Lightshipsin levyllä. Soittajiksi on valikoitunut Fanclub-taustaisten kitaristi Dave McGovanin ja rumpali Brendan O´Haren ohella International Airportista ja The Pastelsista tuttu huilisti Tom Crossley sekä Belle & Sebastian -basisti Bob Kildea. Saatteen mukaan levyn soundimaailman avaimiksi nousevat tremolo, delay ja huilu. Fanclubiin verrattuna Electric Cables onkin ehkä leijailevampi ja sanoisinko kujeilevampi, vaikka sama lämpöinen melodisuus paistaa myös Lightshipsin soitossa.

Kimalteleva Two Lines aloittaa aurinkoisen risteilyn mukavan ajattomasti ja eteerisyydestään huolimatta kohtuullisen iholla. Etäisen särökaiun ja lähelle tulevan haikean melodisuuden yhteistyölle rakentuva Muddy Rivers vakuuttaa helppoudellaan - värillisestä rakenteestaan huolimatta biisin sielu on lähellä. Leppoisasti siinä vieressä. Lämmin väreily leimaa hienosti Sweetness In Her Sparkia, Lightshipsin särössä ei ole - eteerisyydestä huolimatta - juurikaan kovuutta tai edes kylmyyttä. Aiempi akustisempi Every Blossom vaihtaa astetta enemmän kuiskailevaan silittelyyn, nostaen Crossleyn huilua vahvemmin esiin. Pienesti falsetissa etenevä Silver And Gold kasvaa kerrossa komeaan kaareen ilman karkeaa rajaviivaa tai hötkyilyä. TF:ista tuttu harmonian vaivaton hallinta on yksi kulmakivistä myös Lightshipsillä.

Edellisiäkin kiireettömämpi ja eleettömän kaunis huilu-himmailu The Warmth Of The Sun, näppäilevä, läpsyttelevä ja raukeasti kaartava Girasol sekä haikeutensa alla piilevän psykedeelinen ja mukavan reippaasti hölkkäävä Streching Out jatkavat kiireetöntä matkantekoa aurinkoisilla aalloilla. Etenkin viime mainittu on varsinainen hyvänmielenbiisi. Samaa harmonista ja aurinkoista psykedeliaa jatkaa myös Photosynthesis mukavan polveilevasti, huilulla puutarhaansa koristellen. Päätöksenä soiva Sunlight To The Dawn kimaltelee upeasti ja tarjoilee levylle arvoisensa finaalin vaivihkaa kasvavana kaunokaisena. Lightshipsin soinnullinen värikkyys ei hetkeäkään haasta melodian ja harmonian voittokulkua, joka Lovella taitaa olla sisäänrakennettua. Ei tästä levystä voi juuri motkottaa, rauhallisen hetken tarjoava, aalloilla kimalteleva hyvän mielen musiikillinen purjehdusretki on erinomainen paketti.