Roolipolunveljekset: Kaaoksen keskellä

Tumma Studio Recordings

Oululaisessa räp-yhtyeessä Roolipolunveljekset on sitä samaa pohjoista tumman ja letkeän yhdistelmää mitä monelta saman suunnan riimiryhmältä löytyy Tulenkantajista Olli-PA & Funksonsiin. Linkkejäkin on, kun yksi vierailijoista on juuri Olli-PA, toinen saman kokoonpanon Matti Myöhänen. Ihan vastaavaa koukkua ja hittiä ei Kaaoksen keskellä vielä esittele mitä mainitut verrokit ovat parhaimmillaan iskeneet tiskiin, mutta hyvällä pohjalla ollaan. Soundillisesti KK on melko öinen ja tumman kaartava, jopa hapokkaasti jatsahtava. Kelepovillen letkeä blaasti sopii turhia hötkyilemättömänä mainiosti raukean uneliaisiin taustoihin.

Levyn taustaa leimaavaan öiseen tummaan sykkeeseen sukeltava Eden -intro jatkuu vireämmin svengaavaan Heinämieheen, joka heinämiehenä heilumisestaan huolimatta pitää kiinni letkeydestä ja pääsee lähelle koukuttavuutta. Matti Myöhäsen ja Henry K:n vahvistama Päissään ku päättäjät voisi sukeltaa yhteiskunnalliseen pohdintaan, mutta jää hiukan diibadaabailuksi. Kertsi on kohtuullisen tarttuva, huilusta mainiota lisäväriä. Samsonin ja Olli-PA:n vahvistama Sumus on letkeimmän puolen parhauksia, öistä tapettia maalaava mutta samaan aikaan kipakasti sykkivä Koukkuja nappaa kerrollaan ja jää levyn biiseistä vahvimmin mieleen pyörimään.

Trip hop ja happojaska-fiilis korostuu entisestään Mitä halutaan-raidalla, huohottavasti liikkuva räppäys tuo vastapainona mukavaa päällekäyvyyttä. Lapsuuden rannat on täynnä sinilevää tässä rahan vallan varjopuolia puntaroivassa laulussa. Hassusti nimetty Välisoitto jumittaa savuissaan uhkaavalla mollilla, Unessa paremmin rullaa mukavan lunkisti. Jumion ja Allu Vallen vahvistama biisi liikkuu nimensä mukaisesti unessa mutta melankoliastaan huolimatta kohtuullisen pirteästi. Entistäkin syvemmälle öiseen jumiin sukeltaa Mieli kaamokses foneineen, Henry K:n tukema Silmät auki painajaisia ja Meen minne meen päättävät kokonaisuuden kelvosti. Perusasiat ovat kunnossa ja tumman öisen maalauksen, sykkivän jumituksen ja huohottavan räpäytyksen yhdistelmä on melkoisen toimiva kaava. Silti sellainen todellinen biisevyys jää vielä hiukan löytymättä eikä sanomistakaan löydy sellaista sanallista ideaa ja koukkua jolla Kaaoksen keskellä nousisi erityisenä esille. Lupaavaa, muttei vielä hitikästä.