Jussi Selo & Nefernefernefer: Jussi Selo & Nefernefernefer

Sony

Uniklubin ollessa tauolla ovat sen jäsenet aktivoituneet eri suunnilla. Rytmiryhmä vaikuttaa tätä nykyä Jupiter -yhtyeessä ja nyt koittaa vokalisti Jussi Selon vuoro. Selon debyyttisoolo on yhdentoista raidan mittainen ja nimi yhtyeelle on löydetty, ei enempää eikä vähempää kuin Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen -kirjasta.

Yhtyeen itsensä mukaan nimetty kiekko on sangen epätasainen nippu hyvin erilaisia kappaleita, joita tuntuu yhdistävän ainoastaan Selon persoonallinen ääni. Raskas rock on tällä albumilla taakse jäänyttä elämää, kun pop-koukut ja jopa iskelmästä muistuttavat ratkaisut on otettu käyttöön. Mistään ehyestä kokonaisuudesta onkin turha puhua, sillä Selo seikkailee ja säntäilee lähes joka raidalla eri suuntaan. Parhaimmillaan bändi on ehdottomasti kuitenkin silloin, kun se pääsee rullaavaan poprockin kimppuun. Keinuvalla kululla ja pienellä rautalankasoundilla ryyditetty Varjoista vapauteen, sekä kertosäkeessään täyteen vauhtiin pääsevä Nefernefernefer ovat tästä selvimpiä osoituksia.

Ikävä kyllä jokaista osumaa kohden löytyy yhtä selkeitä ohareita. Köyhän miehen akisirkesalostelu Sisko ja veli, sekä väsähtänyt puoliwillienelson Lennossa ovat sieltä hämmentävimmästä päästä kokeiluja. En sano että kyseiset biisit olisivat toivottomia, ne vain eivät kulje tällä orkesterilla eivätkä sovi tälle levylle ja vokalistille.

Jussi Selo & Nefernefernefer avaavat esikoisellaan niin monia ovia, että läpiveto vie talosta lämmön, mutta kuka tietää – ehkä tämä kaikki johtaa vielä johonkin ikimuistettavampaan. Päätyy se jokin sitten seuraavalle soololle tai Uniklubin käyttöön.