Vihreä maa: Vastasyntynyt

Pihkalevyt

Reippaaseen mutta hötkyilemättömään voimapoppiin ja ajattomasti kaartavaan avaraan 60-lukuiseen rockiin luottava, valoisalla suomenkielellä itseään ilmaiseva Vihreä maa on harvinainen joensuulainen bändi. Tuosta Pohjois-Karjalan keskuksesta on tottunut odottamaan enempi vähempi vinoa ja kieroa rockia, poppia, humppaa ja ties mitä. Vihreän maan musiikista taas ehkä kaikkein vähiten löytää jotain vinoa tai kieroa, debyytillään yhtye on nimenomaan suoraviivaisen avoimesti iloinen, hymyilevä ja kepeä. Vaikka sovitusvärissä on melkoisesti myös sivupolkuja...

Hyvän poppibiisin tavoitteelle rakentunut, skarock-yhtye Monica´s Lips juurille vuonna 2006 perustettu viisikko on lupaillut useammalla pienemmällä julkaisulla hyvää eikä pitkään kypsytelty albumidebyytti myöskään petä. Kuuntelu kuuntelulta enemmän hymyä nostattavat pienesti kauniit ja helpon koukukkaat pop-kappaleet ihastuttavat ajattomalla melodiakaarellaan ja vaivattomalla hymyllään. Vastaavaa kehua voi yleensä jakaa aika harvalle suomenkielellä operoivalle yhtyeelle, heti tulee mieleen lähinnä Egotrippi ja takavuosien Limonadi Elohopea.

Heti kimalteleva avausraita Vastasyntynyt vakuuttaa lämpimän kiireettömällä melodiakaarellaan ja reippaalla polveilullaan. Biisi oli aluksi hiukan töks mutta on yllättävän paljon jäänyt soimaan päähän useammalla kuuntelukierroksella - eikä edes pelkästään edelleen hiukan jäykillä sanoillaan vaan ennen muuta vaivattomalla melodisella koukullaan. Kitararunkkailu ei mene liiallisuuksiin vaan pysyy nimenomaan kimalteisena koristeena. Pääasiassa laulaja-kitaristi Tatu Kaihuan käsialaa olevat biisit taipuvat luonnollisen hyvin hänen ääneensä, joka ei sinänsä esittele mitään sen suurempaa virtuositeettia mutta sopii ajattoman hymyilevänä erinomaisesti palettiin. Piilevän jylhä, jopa lievästi progeinen Siivekäs ja verinen onnistuu pitämään kiinni pienuudesta huolimatta isoista kitarakaarista ja laajakangas-soundista. Harvinainen taito.

Jykevästi tiluvinguttavalla säröllä käynnistyvä Muuttolintu keventyy lähes hilpeään jamitteluun säkeissään. Kepeä rytminen irrottelu onkin tärkeä osa Vihreän maan hymyilevää viehätystä. Semmoinen turha puristaminen kyllä puuttuu tästä paketista ilahduttavasti. Riisutun pianovetoinen, aamuöinen mollislovari Pieni musta kirja on koko levyn parasta melankolisempaa laitaa, joka täydentää mahtavasti voimapopimpaa hymyä. Silti edes näin kaihoisissa hetkissä yhtye ei sorru jäykkyyteen vaan osaa pitää irtonaisuudestaan kiinni. Siitä ISO peukku!.

Ja kuinkas muuten, siihen perään sopii kuin nenä naamaan ehkä kaikkein "aivottomin" ja helpoin särörullaus Rakastellaan, jossa hymyilevä tunnelma kohtaa kipakan huohottavan voimapop-svengin. Eino Matsin hammond-svengi on mahtava! Laiskan aurinkoisesti svengaava mutta yllättävänkin melankolinen Siksi perustelee hyvin paikkaansa levyä esittelevänä sinkkujulkaisuna. Koukukas mutta rento voimapop-rallatus Osoite (huom. sisältää pianosoolon!) ja tummempaa laitaa edustava, ehkä paketin väkinäisin mutta silti ihan ok Erolaulu jatkavat kelvosti, eikä Kauppa, kirkko ja kirjasto-biisiä voi syyttää koukun puutteesta vaikka otsikon voisi kuvitella jäykästi taipuvaksi. Kaikkea muuta, biisin kertsi on viehättävässä "pöljyydessään" levyn irtonaisinta antia.

Kun vielä laiskasta svengistä isoon ilmeeseen luontevasti kasvava, pienesti yhtyeen ska-taustaa hyödyntävä Ääriviivat, kauniin akustinen ja mollimuistelustaan huolimatta positiivinen melankoliapala Valvoja sekä entisestään nuotionäppäilyyn asti rauhoittuva päätöskappale Se joka itsensä piilottaa puolustavat paikkaansa kokonaisuudessa, täytyy todeta Vihreän maan kypsytelleen itselleen erittäin viehättävän ja hyvällä tavalla kypsän debyyttialbumin. Toivottavasti ajattoman popmelodian ystävät löytävät sen luo. Hyvä levy.