DDT: Иначе/P.S.

Navigator

Venäjän suosituin rock-yhtye ДДТ (DDT) on tehtaillut levyjä 80-luvun alusta saakka. Neuvostoliiton aikana pitkään KGB:n pannassa rimpuillut bändi todistaa elinvoimaisuuttaan alun perin jo vuoden 2011 puolella julkaistulla tuoreella tuplalevyllään Иначе/P.S. Ykköslevy Inatše (suomeksi Toisin) valottaa DDT:n tämän päivän tyyliä, kun tuplan jälkimmäinen osio tonkii pöytälaatikon pohjalta ja levytysstudion kovalevyiltä ennen julkaisemattomia kappaleita, jotka ovat yhtä lukuun ottamatta kuitenkin 2000-luvulta.

Levyillä tuntuu välillä soittavan kaksi eri bändiä. Иначе esittelee kotimaansa meininkiin pettyneen mutta lannistumattoman bändin joka tulee olohuoneeseesi raskailla riffeillä ja kohoaa saarnastuoliin ennen kuin ehdit sanoa harasoo. Sillä tämän yhtyeen kotikonnuilla kaikki ei ole vieläkään hyvin – eivätkä he pelkää kertoa siitä: Venäjä on mustelmille hakattu nainen/jonka suppusuuta luulemme ammottavaksi kidaksi. Venäjä on ikuinen vainajan morsian/olimme niin kännissä, että saatoimme hukkua! *

Vieraalla kielellä laulavan naapurimaan ihmeelle hakee luonnollisesti vertailukohtaa Suomesta. Perustaja, lauluntekijä ja johtohahmo Juri Ševtšukin runolliset tekstit tuovat poliittisuuttaan ja suoraa kantaaottavuuttaan lukuun ottamatta mieleen A.W. Yrjänän – ja saman raskaan halonhakkuun osaava bändi vahvistaa CMX-mielikuvaa, ilman progeilua. Mutta kotimaan vastine ei villeimmissä b-puolikokeiluissakaan ryhtynyt P.S.:ltä löytyvän Басня о власти:n kaltaiseen, kepeästi svengaavaan pianoblues-palaan.

Ja toisaalta, myös Inatšella DDT:n soundia omaleimaistaa raskaiden kitaroiden kanssa kilpaa ujeltavat puhaltimet, joihin en muista CMX:n juurikaan kajonneen. Mutta raaimmillaan DDT jyrää aivan industriaalina rammsteinina ja muutenkin pääasiassa synkissä vesissä. Ševtšukin ääniala ja tulkintakyky herkistä nyansseista raakaan bensankatkuiseen hard rockiin onkin melko häkellyttävä. Tämä tulee parhaiten esiin monipuolisella P.S.:llä.

DDT kulkee kuitenkin selvästi tekstit edellä, mikä ilmenee erityisesti Inatšella. Musiikilliset arvot eivät olisi kärsineet, vaikka 16 laulun ja lähes 70 minuutin raskassoutuisen möhkäleen tilalla olisi ollut yhdeksän ässäesityksen kompaktimpi laitos. Jo pelkän kakkoslevyn perusteella on vaikea uskoa, että Inatše olisi DDT:tä parhaimmillaan. Hyvistä hetkistä ja erityisen kovasta lopun biisinelikosta huolimatta Inatšelle kaksi tähteä, P.S.:lle neljä. Siitä yhteistulos.

*) Kiitokset käännöksestä Suomi-Venäjä-seuralle