Katie Melua: Secret Symphony

Dramatico

2000-luvun kaupallisesti menestyvimpiin brittiartisteihin lukeutuva, jazzahtavan popin parissa operoiva Katie Melua otti edellislevyllään The House (2010) pari hienoa loikkaa sivupoluille. Hyytävä nimikappale ja muutama William Orbitin tuottama pop-herkku The Flood etunenässä toivat Meluan imagoon sopivaa särmää.

Secret Symphonylla tuottajan pallille istuu jälleen Meluan "löytäjä" Mike Batt. Valitettavasti taiteellinen kunnianhimo ja tyylitaju on jätetty edellislevylle. Meluan viides albumi on viihteellistä, ällöttävän imeläksi paisuteltua Disney-viihdepopia. Battin johtama jousiorkesteri ja järjettömällä hallikaiulla myrkytetty Meluan laulu tuntuvat opportunistiselta yritykseltä vedota niihin kansanryhmiin, joille klassinen musiikki on hieman liian haastavaa ja popmusiikki liian rahvaanomaista ja äänekästä.

Jotenkin vaikuttaa siltä, että levy on enemmän Battin kuin Meluan tuotos. Tuottamisen ja orkestroinnin ohella Batt on ujuttanut levylle kuusi omaa kappalettaan, joiden joukossa on myös hänen aiemmin soolourallaan levyttämiä teoksia. Näiden lisäksi levyltä löytyy cover-versioita mm. Ron Sexsmithin, Fran Healyn ja Françoise Hardyn kappaleista. Jotain sovitusten ylilyövästä viihteellisyydestä kertoo se, että jopa Sexsmithin upea Gold in Them Hills on lähes onnistuttu pilaamaan.

Melua on upeaääninen laulaja, mutta harmillisesti tuntuu siltä, että hänestä pyritään muovaamaan täydellistä viihdepop-tuotetta. Vaikutelmaa korostaa albumin kansilehti, joka koostuu lähinnä lähikuvista häikäisevän kauniista Meluasta. Mistä vetoa, että ensi jouluna Melua julkaisee joululevyn?