Sadistik Forest: Death, Doom, Radiation

Oululainen Sadistik Forest kävi ensi kertaa tutuksi aika tasan tarkkaan kaksi vuotta sitten, kun bändin promo päätyi käsiini. Orkesterin tinkimätön death rytyytys vakuutti, vaikka lievä persoonallisuuden puute häilyikin peikkona taustalla. Tuon jälkeen ryhmä on pitänyt kiirettä ja Death, Doom, Radiation onkin jo oululaisten toinen albumi.

Death tarjoillaan edelleen raakana ja päällimmäisenä korvaan tarttuvat kellarista möyryävät vokaalit. Kappaleet ovat raskaita riffipaaleja, mutta samaan aikaan soitossa on sitä rullaavuutta, joka saa isonkin kivireen kulkemaan vinhaa vauhtia. Iso kiitos tästä kuuluu asiansa osaavalle rytmiryhmälle, jonka työ on suurimmaksi osaksi näkymätöntä mutta silti äärimmäisen tärkeää. Tekniseltä puolelta tarkasteltuna kiekko onkin laadukasta työtä, jokaisen soittimen erottuessa ja äänimaiseman ollessa kaikesta raskaudestaan huolimatta myös riittävän ilmava.

Perusasiat ovat siis kunnossa, mutta se jokin jää vielä uupumaan. Sinänsä laadukkaista ralleista ei löydy ainuttakaan todellista otsan räjäyttäjää, jos ne selvimmät rimanalituksetkin on nyt osattu jättää pois. Tasavahva perinteinen death kantaa tiettyyn pisteeseen saakka, mutta kipaleiden edetessä kiekkoa uhkaa jo lievä tasapaksuus. Vaikea sanoa missä vika piilee, mutta Sadistik Forest ei vain saa liekkiään kohoamaan niihin korkeuksiin kuin mihin palaset periaatteessa riittäisivät.