Gp in Flesh: Leaders in Service

Omakustanne

Pyhä midipurputus sentään! Turkulaiseksi paikallistuvaa Gp in Fleshiä kuunnellessa tuntuu oudolla tavalla siltä kuin kävelisi oman nuoruutensa haudan päältä. Tai miten sen nyt voisi kauniisti sanoa. Bändin titteli pitää minkä lupaa ja jutun jujuna on oikeilla soittimilla toteutettu Guitar Pro-härvelöinti. Jollei kyseinen erikoisohjelma ole arvoisalle lukijalle tuttu, kerrottakoon, että alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan se on luotu helpottamaan musiikin harrastajien tabulatuurien ynnä nuottien hahmottamista ja harjoittelua. Ohjelma esittää midi-äänillä sen, mitä tabulatuurissa tapahtuu. Syvemmälle tasolle homma lävähtää kun harrastaja huomaa, että iloisesti purputtavia tabulatuureja voi tehdä ohjelmalla ihan itse. Ohjelmalla on siis mahdollista luoda musiikkia kuin tracker- tai konemusa-artisti konsanaan, mutta helpommin aukeavalla käyttöliittymällä, jonka toiminta perustuu "ihan oikeaan nuotintamiseen". Guitar Prolla touhuaminen vain tuppaa olemaan paljon hauskempaa, ja ohjelman oikeanlaisiin näppylöihin osuessa on mielipuolisen musiikkitohtorin sekamelskalaboratorio valmis toimintaan. GP mahdollistaa monia temppuja ja ajatuksia, jotka eivät välttämättä pöllähtäisi sängyn reunalla kitaran kieliä tapailevan visionäärin mieleen kuin kokeellisen lääkityksen ja kolmen viikon (kofeiini)psykoosin jälkeen. Gp in Flesh pyrkii siis tekemään sen, mistä useimmat midisairastuneet vain haaveilevat: ääniterroripainajaisista elävää musiikkia.

Leaders in Service onkin täten melko haasteellinen tapaus. Nuottiövereihin ja savuaviin otelautoihin vakavasti suhtautuville Gp in Flesh on liian vekkuli. Metalliseen rytyyttämiseen mieltyneille orkesteri on liian taiteellinen. Progressiiviseen rakenteluun ja syvällisiin tutkimusretkiin antautuneille bändin sinkoilu on liian arvaamatonta ja minkäänlaisia sääntöjä kohtaan välinpitämätöntä - mutta jos sattuu jonnekin näiden stereotyyppien välimaille, voi hyvinkin huomata tykästyneensä kuulemaansa, kunhan vain malttaa antaa täysin hillittömästi venkoilevalle levylle sopivasti mahdollisuuksia. Kerrasta ei GiFin punomista solmuista kepein ja tarttuvinkaan aukea, mutta joka kuuntelukerralla huomaa hymyilevänsä hieman edellistä kertaa leveämmin. Jos vaikkapa Ugrisin päätön haitarihumppamättösekoilu tai Justinin hilpeät piipitys-suvannot eivät hymyilytä jo ensimmäisillä kerroilla vaan aiheuttavat päänsärkyä, kenties on perusteltua ohittaa Leaders in Service.

Sinänsä ajatus miditiedostoja oikeilla soittimilla esittävästä bändistä voisi jäädä yhden hörähdyksen väärtiksi, mutta GiF onnistuu vetämään touhun sopivasti överiksi. Asianmukaisen sekavat sanoitukset ja niiden pääosin raivoisa esiintuonti tukee touhua ja sopivasti alleviivaa hulluttelun kieliposkisuutta. Soundeissa on Guitar Prolle ominaista kliinisyyttä ja soitossa sopivasti sekä konemaista tönkköilyä kuin myös inhimillistä roiskintaa. Selkein hengenheimolainen on löydettävissä samoilla seuduilla viihtyvästä Kiveskives-yhtyeestä, jonka nintendomaisempi fiilistely päästää kuitenkin hieman helpommalla ja tarttuu vähän paremmin. Kovin taajaan ja tuhdeissa annoksissa nautittuna GiF on liiankin hengästyttävä, ja efektinä on samanlainen puutuminen ja informaatioripulin aiheuttama aivojen väsähdys kuin liian pitkäksi venähtäneen GP-arkistotutkimuksen myötä. Pelinavauksena Leaders in Service on silti mainio tapaus, ja tulevaisuus täysin avoin ja arvaamaton - kuin kunnon GP-seikkailun parissa konsanaan.

(Guitar Pro-perversiostaan yli kymmenen vuotta nauttinut kirjoittaja korvaisi neljännen tähden mieluiten mojovalla orchestra hitillä.)