School of Seven Bells: Ghostory

Full Time Hobby

Yhdysvaltalainen School of Seven Bells julkaisi puolitoista vuotta sitten erittäin koukuttavaksi osoittautuneen Disconnect from Desire -pitkäsoiton, joka viihtyi kuukausia allekirjoittaneen stereoitten liepeillä. Näin ollen odotukset kolmatta albumia kohtaan olivat jo ennakkoon korkealla.

Kuluneiden puolentoista vuoden aikana trio on kutistunut duoksi Claudia Dehezan jäätyä matkasta. Tämä lienee yksi syy siihen, että tuoreen albumin teemat käsittelevät surua ja menetystä. Kaksikko ei onneksi lähde kuitenkaan rypemään melankolian kurakoissa, vaan biisit kulkevat eteenpäin nopeana ja välkkyvänä helminauhana. Kokonaisuuden kiillotettu keveys viekin voimaa lyriikoiden surumielisyydestä, eivätkä ohueksi kuunatut soundit pysty iskemään sillä samalla voimalla kuin aiemmilla albumeilla. Seitsemän kellon koulu onkin selvästi astunut ylituottamisen ansaan, minkä takia albumilla on materiaaliinsa nähden yllättävän vähän tarttumapintaa.

Ghostory on kuin kauniilta näyttävä elokuva, josta ei kuitenkaan muista lopputekstien koittaessa oikein mitään ja jonka päähenkilöt jäävät ulkoisesta upeudestaan huolimatta kovin etäisiksi. Kaksikko osaa yhä rustata kappaleita, mistä esimerkiksi nykien kulkeva Lafaye on loistava esimerkki, mutta nämä parhaimmatkin hetket on tuotettu niin kevyiksi ja ohuiksi, etteivät edes idioottivarmimmat koukut pure kunnolla.

Ghostory ei ole huono albumi, se on vain tavattoman keskinkertainen teos – ja se jos mikä on myrkkyä yhtyeelle, jonka kaksi aiempaa pitkäsoittoa nostivat riman niin kovin, kovin korkealle.