bob hund: Låter som miljarder

Omakustanne

Kahden hienon albumikokonaisuuden jälkeen onkin paikallaan, että bob hundin seitsemäs studioalbumi on eri maata. Låter som miljarder on pääosin kelvollinen tuotos todennäköisesti jostain ylijääneitä kappaleita. Jos mielessä sattuu käymään ajatus rahastuksesta, eivät ruotsalaiset varmasti pane pahakseen: he ovat lyöneet kannet täyteen ns. mainoksia.

Ei Låter som miljarder missään nimessä ole huono. Ilmavan kevyt ja pophenkinen albumi, jonka nimibiisi potkii iskevästi, on taattua bob hundia: tarttuvaa, vähän eklektistä ja ehdottoman tanssittavaa. Kitaramusiikkia yhtye ei ole tehnyt aikoihin, eivätkä Harduingetmankandansatill?:in imelät diskojouset tai Varningsklockarna-biisin tummasti sykkivä äänimaisema (joka tuntuu nyt kumartavan enemmän Of Montrealin kuin New Orderin suuntaan) hätkäytä.

Siinä onkin Låter som miljarderin suurin yllätys: mikään ei yllätä. Särmiä on olemattomasti, vaikka Thomas Öbergin tekstit ovat tutun erikoisia; yleisiin ja erityisiin kohtiin osuvia. Darrande varulvshänder soi kyllä kuin kiinalainen ravintola ja Osmium & Iridium heittää kehiin kevyttä boogieta – molemmat harvemmin tavattuja ominaisuuksia bob hund -levyillä – mutta kummastakaan ei ole nousemaan albumin yläpuolelle.

Päätöskappale Maskerade on sen sijaan juuri sitä: vähän uutta yhtyeen sointiin tuova biisi, joka on MYÖS sykähdyttävä, omalla tavallaan majesteetillinen veisuu, josta ei tiedä onko se tarkoituksella juuri sen kuuloinen kuin se on. Voi tietysti argumentoida, että Låter som miljarderin osittainen odotustenvastaisuus on bob hundia, mutta levyn kuuntelumääriä se tuskin tulee lisäämään.

Låter som miljarder on tylsintä ja laimeinta bob hundia tähän asti, kuin väljähtänyt pastissi siitä mitä yhtye on, ja siksi myös jonkinlainen saavutus. Jos ei koskaan ole kuullut yhtyettä, kannattaa alle lisätä yksi tähti koska tällaista tämä on. Jos yhtye on tuttu, kannattaa käyttää aikansa kansista löytyvien nettiosoitteiden selaamiseen.