Beyond The Bridge: The Old Man & The Spirit

Frontiers

The Old Man & The Spiritiin on hankala suhtautua kuin mihin tahansa debyyttiin. Ainakaan mitään ei voi laittaa hätiköinnin piikkiin. Saksalaisen heavyproge-seitsikko Beyond The Bridgen albumin syntytarina alkoi nimittäin jo seitsemän vuotta sitten, kun kitaristi Peter Degenfeld-Schonburg ja kosketinsoittaja Christopher Tarnow aloittivat kappaleiden ja tarinan viisi vuotta kestäneen hiomisen. Studioaikakin vierähti reippaasti neljännen vuoden puolelle, ja jotta kaikkien välittömän ja spontaanin rockin ystävien otsat kurtistuisivat rullalle, mainitaan vielä, että ensimmäisen kerran yhtye esiintyi yleisölle tässä kuussa vasta albumin ilmestymisen jälkeen.

Onneksi massiivinen äänten kääntely ei kuulu minään Musen kaltaisena ylisuorittamisena, vaan pikemminkin nypläyksellä on saatu hankalat tempon- ja tyylinvaihdokset soljumaan korviin sopivina. Ja mikä tärkeintä, pikkupoikamainen riemu tavoitella jotain täydellistä on säilynyt lopputulokseen asti. Pianotunnelmoinnit, urkuhäröilyt, heavyriffit, Herbie Langhansin korkealta ja kovaa hoidetut vokaalit sekä Dilenya Marin herkempi tulkinta on ajan kanssa sommiteltu keskenään yllättävänkin sopuisasti. Toinen puoli on kummallista ja toinen helppoa, puolikas on rankkaa ja toinen herkkää. Kun äiti on viiden minuutin päästä kyllästynyt pitkätukkaisen teinipoikansa uuden levyn meteliin ja ryntää yläkertaan hiljentämään nautinnon, voi hän hyvässä lykyssä jäädä itsekin ihailemaan rauhoittunutta menoa.

Sävellykset ovat kuin hieman keskivertoa paremmasta teatterimusikaalista: mahtipontisia ja täynnä maailmaa suurempia tunteita mutta nopeasti unohdettavia. Muistamista ei helpota edes se, että konseptilevyjen tapojen mukaisesti eräät melodiat toistuvat useammassa kappaleessa. Tärkeintä musiikillisesti onkin mielikuvituksellisesti toteutettu progekuorrutus.

Ikävimmin vuosia kestänyt vatvominen näkyy siinä kaiken aloittaneessa kertomuksessa, jossa henki ja vanha mies sanailevat. Henki on sellaisen tietoisuuden ja viisauden henkilöitymä, johon ihmiskunta ei yllä, ja vanha mies on kokenut kaikki ihmiselämän ylä- ja alamäet. Tähän kaikkeen hengellisyyteen ja filosofisuuteen on vain hankala saada otetta, sillä tuntuu, että kaikki konkreettiset mielikuvat, jotka voisivat aikaansaada tunteitakin, ovat jääneet tekijänsä päähän. Tai sitten ne, jotka haluavat kuulla Kauko Röyhkän laulavan sukujuhlista, ovat vain väärää kohderyhmää.