Julkaistu: 10.03.2012
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo

Lionheart
Tamperelainen Revival Hymns maalaa isoa vallia ja korkeaa kaarta. Mutta my�s viipyilee pienen intiimisti, joskin aika kuulaan kylm�sti. Debyytill��n yhtyeen ytimest� j�� sellainen kuva jossa sulkeutunut teini tuijottelee keng�nk�rki��n erossa muun maailman humusta mutta nostaa sitten katseensa uhmakkaan jylh�sti kohti taivaita, isosti mutta yht� lailla tunteessa kuin mit� niille kengilleen hautoi syntyj� syvi�. Samalla p��m��r� ei tunnu lainkaan niin olennaiselta kuin sinne p��semiseen tarvittavan matkan mutkien pyhitt�minen ja yksityiskohtainen tarkkailu. Valli, Viipyilevyys, Intiimi, Eeppinen, Harras, Mahtipontinen... Indie, alternative, post rock ja shoegaze ly�v�t k�tt�.
Heti ensimm�inen kappale vaatii eniten aikaa rakentaa perusteita. Et�isesti ja viipyilleen t�htitaivaan alla pohdiskeleva Arms Replaced With Steel kaartaa toki l�hes suoraan alustaan l�htien isosti ja p�� pystyss� julistaen, mutta silti k��riytyneen� itseens�. Tasapainoilu herk�n ja kuulaan hengenpid�tt�misen ja ison messuamisen v�lill� onkin SE juttu joka Feathersill� vangitsee - harvoin kuulee ett� n�in nuori b�ndi saa debyytilleen aikaan n�in hallitun tunteen tuollaisesta tasapainoilusta. Mink��nlaista kiireen tunnetta tuntematon tapa kasvatella kaikessa rauhassa entist� massiivisempia kaaria ja rinta rottingilla julistusta korostaa entisest��n sit� kuinka isoksi yhtye osaa kasvattaa tummaa pauhua - ja kuinka sulavasti osaa my�s pys�ytt�� tulvan, laskea taas katseen alas ja purkaa rauhallisella uloshengityksell� majesteettisen asentonsa, tyhjent�� keuhkot. T�ss� kaikessa Henri Annalan laulutulkinta on oikeastaan vain se t�ydent�j� ja kuorrute, mutta samalla se my�s h�mm�stytt�v�sti johtaa s�vyj�, nousuja ja laskuja dominoivasti. Pisteen� i:n p��lle yhtye ymm�rt�� my�s hy�dynt�� kuulaita torvia hillityn loppukirskutuksen vastapainona.
Selke�sti aloituksen j�lkeen jo avattuun uraan kepe�mmin liikkeelle pyr�ht�v� Path Of Grace kevent�� ��rip�iden v�list� suhdetta ja onnistuu olemaan l�hes letke� kaiken tummasti kuultavan eeppisyyden keskell�. Harras muttei kuitenkaan hauras. Eteerisen hyv�ntuulinen tuokiomaalaus, jonka fiilist� ei vastusta edes loppupullistelun jykevyys - se sama hymy paistaa siell�kin. O Stranger palaa enemm�n alkujuurille, aloittaen todella pienest� kaikuisesta n�pp�ilyst� askel askeleelta kohti isompia maisemia kiiruhtamatta ja huomattavasti edellist� luentaa kylmemp�n�, kovempana ja vakavampana. Puuduttavuuden sudenkuopalta pelastaa mainio harmoniantaju, mutta onneksi koko albumi ei ole yht� jylh�� paatosta. Komeaahan tornin pystytys on, mutta my�s aika ilmeet�nt�. Parhaat, tai sanotaanko helpoiten l�hestytt�v�t eli t�ss� kohtaa parhaat, raidat tuntuisivatkin olevan ne jotka v�lttelev�t yht� suuria ��rip�it�, kuten saman tein reippaalla h�lk�ll� k�ynnistyv� Spew, jonka soinnissa kaikaa kuulaudesta, rock-s�r�st� ja pienest� jylhyydest� huolimatta jossain siell� seassa my�s heleys.
Pariminuuttinen kitarasurruttelulla koristeltu v�lisoittosaarna J�Adore avaa tiet� Enough To Men ehk� levyn pehmeimp��n hiljaiseen aloitukseen josta jatketaan pehme�sti my�s puhaltimien parissa. Vasta kahden minuutin kohdalla yhtye vy�rytt�� patovallit auki ja antaa kitaravallim�yry�misen tulvia. Laulun mukaantulo aloittaa biisiss� jo kolmannen uuden kerroksen reilua minuuttia my�hemmin, jonka tasoilla jumitetaan isosti pari minuuttia kunnes on aika taas riisutun n�pp�ilyn ja uudestaan kasvatuksen. Isous ei kuitenkaan en�� ole se mit� haetaan vaan kasvu j�� ykk�stason keveyteen. Tummasti viipyv� Crusoe Metamorphosis nyk�isee samalla tavalla tasojen v�lit yht�kkisell�, odotuksesta huolimatta melko pystysuoralla nostolla. Silti laskut ovat turvallisia, vaikka v�lill� isompi kaari p��ttyy yht� lailla kuin sein��n. Hienosti halllittua ��nik�yr��. Revival Hymnsill� ei juurikaan ole kyse melodiakaavaisesta popista, vaikka kaarien melodisuus onkin komeaa seurattavaa. Enemm�n keski�ss� on tumman sykkeen keskittyneisyys ja eri puolien yhteen vy�tt�minen, majesteettinen eeppinen jylhyys toki mutta enemm�n se tie miten sinne p��st��n. Ja siin� asiassaan yhtye on eritt�in taitava.




Tamperelainen indie/alternative/post rock/shoegazing-yhtye maalaa isoa vallia ja korkeaa kaarta, mutta pyhitt�� my�s pient� kenkiintuijottelua ja erityisesti n�iden liitoskohtia.
Linkki:
facebook.com/revivalhymns
(P�ivitetty 6.5.2021)