Revival Hymns: Feathers

Lionheart

Tamperelainen Revival Hymns maalaa isoa vallia ja korkeaa kaarta. Mutta myös viipyilee pienen intiimisti, joskin aika kuulaan kylmästi. Debyytillään yhtyeen ytimestä jää sellainen kuva jossa sulkeutunut teini tuijottelee kengänkärkiään erossa muun maailman humusta mutta nostaa sitten katseensa uhmakkaan jylhästi kohti taivaita, isosti mutta yhtä lailla tunteessa kuin mitä niille kengilleen hautoi syntyjä syviä. Samalla päämäärä ei tunnu lainkaan niin olennaiselta kuin sinne pääsemiseen tarvittavan matkan mutkien pyhittäminen ja yksityiskohtainen tarkkailu. Valli, Viipyilevyys, Intiimi, Eeppinen, Harras, Mahtipontinen... Indie, alternative, post rock ja shoegaze lyövät kättä.

Heti ensimmäinen kappale vaatii eniten aikaa rakentaa perusteita. Etäisesti ja viipyilleen tähtitaivaan alla pohdiskeleva Arms Replaced With Steel kaartaa toki lähes suoraan alustaan lähtien isosti ja pää pystyssä julistaen, mutta silti kääriytyneenä itseensä. Tasapainoilu herkän ja kuulaan hengenpidättämisen ja ison messuamisen välillä onkin SE juttu joka Feathersillä vangitsee - harvoin kuulee että näin nuori bändi saa debyytilleen aikaan näin hallitun tunteen tuollaisesta tasapainoilusta. Minkäänlaista kiireen tunnetta tuntematon tapa kasvatella kaikessa rauhassa entistä massiivisempia kaaria ja rinta rottingilla julistusta korostaa entisestään sitä kuinka isoksi yhtye osaa kasvattaa tummaa pauhua - ja kuinka sulavasti osaa myös pysäyttää tulvan, laskea taas katseen alas ja purkaa rauhallisella uloshengityksellä majesteettisen asentonsa, tyhjentää keuhkot. Tässä kaikessa Henri Annalan laulutulkinta on oikeastaan vain se täydentäjä ja kuorrute, mutta samalla se myös hämmästyttävästi johtaa sävyjä, nousuja ja laskuja dominoivasti. Pisteenä i:n päälle yhtye ymmärtää myös hyödyntää kuulaita torvia hillityn loppukirskutuksen vastapainona.

Selkeästi aloituksen jälkeen jo avattuun uraan kepeämmin liikkeelle pyrähtävä Path Of Grace keventää ääripäiden välistä suhdetta ja onnistuu olemaan lähes letkeä kaiken tummasti kuultavan eeppisyyden keskellä. Harras muttei kuitenkaan hauras. Eteerisen hyväntuulinen tuokiomaalaus, jonka fiilistä ei vastusta edes loppupullistelun jykevyys - se sama hymy paistaa sielläkin. O Stranger palaa enemmän alkujuurille, aloittaen todella pienestä kaikuisesta näppäilystä askel askeleelta kohti isompia maisemia kiiruhtamatta ja huomattavasti edellistä luentaa kylmempänä, kovempana ja vakavampana. Puuduttavuuden sudenkuopalta pelastaa mainio harmoniantaju, mutta onneksi koko albumi ei ole yhtä jylhää paatosta. Komeaahan tornin pystytys on, mutta myös aika ilmeetöntä. Parhaat, tai sanotaanko helpoiten lähestyttävät eli tässä kohtaa parhaat, raidat tuntuisivatkin olevan ne jotka välttelevät yhtä suuria ääripäitä, kuten saman tein reippaalla hölkällä käynnistyvä Spew, jonka soinnissa kaikaa kuulaudesta, rock-säröstä ja pienestä jylhyydestä huolimatta jossain siellä seassa myös heleys.

Pariminuuttinen kitarasurruttelulla koristeltu välisoittosaarna J´Adore avaa tietä Enough To Men ehkä levyn pehmeimpään hiljaiseen aloitukseen josta jatketaan pehmeästi myös puhaltimien parissa. Vasta kahden minuutin kohdalla yhtye vyöryttää patovallit auki ja antaa kitaravallimöyryämisen tulvia. Laulun mukaantulo aloittaa biisissä jo kolmannen uuden kerroksen reilua minuuttia myöhemmin, jonka tasoilla jumitetaan isosti pari minuuttia kunnes on aika taas riisutun näppäilyn ja uudestaan kasvatuksen. Isous ei kuitenkaan enää ole se mitä haetaan vaan kasvu jää ykköstason keveyteen. Tummasti viipyvä Crusoe Metamorphosis nykäisee samalla tavalla tasojen välit yhtäkkisellä, odotuksesta huolimatta melko pystysuoralla nostolla. Silti laskut ovat turvallisia, vaikka välillä isompi kaari päättyy yhtä lailla kuin seinään. Hienosti halllittua äänikäyrää. Revival Hymnsillä ei juurikaan ole kyse melodiakaavaisesta popista, vaikka kaarien melodisuus onkin komeaa seurattavaa. Enemmän keskiössä on tumman sykkeen keskittyneisyys ja eri puolien yhteen vyöttäminen, majesteettinen eeppinen jylhyys toki mutta enemmän se tie miten sinne päästään. Ja siinä asiassaan yhtye on erittäin taitava.