Hypnobooster: Hypnobooster

Omakustanne

Virolainen Hypnobooster on onnistunut luomaan yllättävän yhtenäisen kokonaisuuden musiikkia siihen nähden, että tyylejä hyödynnetään laidasta laitaan. Hypnobooster-levyllä kuullaan post rockia, trip hopia ja elokuvallista maalailua eri muodoissaan; leffapätkiä, kotikutoista kauhuilmaisua, goottilaista suuruuden ihailua ja kollaasimaista rakentelua – niin, oikeastaan koko levy on laaja-alainen, mutta johdonmukainen kollaasi.

Hypnobooster on yhtä kuin Andre Pichen, ja samalla nimellä varustettu levy hänen esikoisteoksensa. Vaikka Pichen vastaa kokonaisuudesta yksin, kuullaan levyllä tusinan verran vierailijoita, laulajia ja soittajia. Pichen pitää, kuten todettua, langat hyvin otteessaan, eikä kovin moni levyn kolmestatoista biisistä tunnu olevan väärässä paikassa tai väärällä levyllä.

Levyn musiikillisen luonteen huomioon ottaen keskeisimmäksi kysymykseksi nousee draaman kaari: onnistutaanko jo aloitusraita Soililla esitellyn maalailun ja päällekäyvän rytmivyörytyksen vaihtelusta luomaan tarpeeksi kiehtova kolmivarttinen? Soilin jälkeinen Darkmotion lisää kierroksia, ja pianon pikkukilkuttelun, raskaan poljennon ja torvisektion johdatellessa vanhasti ratisevaan välisoittoon, käy selväksi ainakin se että Hypnobooster on kotoisen Pepe Deluxén hengenheimolainen.

On epäselvää (eikä edes kovin kiinnostavaa) käyttääkö Hypnobooster (ja missä määrin) erikoisia instrumentteja niin kuin Pepet; olennaista on, että molemmat tekevät hyvin visuaalista musiikkia. Transparent Cityn musta, jazzahtava ja hidastempoinen muhinointi savun ja sateen kanssa on hyvin film noiria, kun taas Saludos desde México vie takaa-ajoon syntejä sihisevään espanjankieliseen Amerikkaan. Mielenkiintoista kyllä, Hypnobooster onnistuu kaiken edellä mainitun lisäksi täyttämään levyn raitoja myös mm. kevyellä pop-laulelmalla ja industrialiin vivahtavalla painokkuudella.

Levyn ainoaksi hudiksi tuntuu jäävän levyn päättävä, sinänsä toimiva ambient-linnunlaulu-kymmenminuuttinen Seeds, joka ei vain tunnu oikealta levyn kontekstissa. Sitä eivät aina ole myöskään lähinnä 1990-luvun elektroniseen musiikkiin viittavat sovitukset, mutta ihmeen hienosti Hypnobooster tekee niistäkin taas suurimmaksi osaksi perusteltuja ratkaisuja. Hypnobooster vaatii keskittymistä, mutta antaa myös ruhtinaallisesti.