Eri esittäjiä: Kasetti 2012 - The Ultimate Mixtape of Seinäjoen seutu

Louhimo

Seitsemän tuoretta Seinäjoen seudun yhtyettä kuuden pidemmälle ehtineen bändin karhumaisessa syleilyssä. Bändeille käyntikortti maailmalle, alueelle katsaus kasvavasta ja kehittyvästä musiikillisesta ilmapiiristä. Levyn julkaiseva Louhimo on Seinäjoen kaupungin kulttuuritoimen hallinnoima Seinäjoen seudun lasten ja nuorten rytmimusiikkiverkosto. Kyseessä on siis kaupungin maksama katsaus paikalliseen skeneen.

Grungehtavaa raskasvaeltelua reilun viisiminuuttisen tarjoileva Magic Meredith käynnistää 13 biisin ja artistin kokonaisuuden jykevästi. Kuichaa Minorilla raskaahko särö kohtaa leijailevan psykedeliamaalailun, lopputuloksesta kuulee että biisejä rakennetaan jamipohjalta. Silti biisiä onnistutaan myös kiteyttämään, vaikka monipuolinen rouhiminen jääkin keskiöön. Lähes kahdeksanminuuttinen Healing Fields esittelee yhtä lailla psykedeelisen mutta popisti haahuilevan Kairon; IRSE!:n, jonka maalauksessa löytyy vähintään yhtä paljon jykevyyttä ja särövallia, mutta huomattavasti herkemmällä ja pikkuhiljaa kasvatettavalla otteella, jota kuulas falsettilaulu vielä kirkastaa entisestään. Kitarakudelmista ja kirkkaudesta tulee mieleen paikoin jopa Rubik, joskin Kairon; IRSE on hallitusti etäisempi. IRSE! ja sitä seuraava Streak And The Raven rauhallisemmalla, mies/naislaululla viehättävällä Stones And Berriesillään ovatkin popmelodisen draamamaalauksen saralla mielenkiintoisimpia kotimaisia nousevia kykyjä muutamaan hetkeen.

Raskaammalta puolelta mielenkiintoisin osasto soi heti kärkeen. Kirkkailla pintaheijastuksilla ja synkällä pohjamurinalla psykedeelista black metallia soittava Oranssi Pazuzu on kerännyt paljon kiitosta eikä suotta. Synkkä ja raskaasti sykkivä Unihämähäkki on tälläkin kokoelmalla vahvasti sitä mielenkiintoisinta puolta. Rumpu ja basso-rakenteeseen luottava Genitaalinärpes pistää vähintään yhtä laahaavasti mielipide-instrumentaalinsa Päivi Räsäsen puhdas sielu ilmoille. Puhtaaksi sieluksi aika tuhnuinen, jos Närpekseen luottaa...

Domovoyd täydentää murskapsykedeliaa raskassoutuisella Mammothillaan, joka on nimensä mukaisesti iso ja karvainen. Doomia, stoneria, psykedeliaa, metallia, sludgea ja niin edelleen. Metallin parissa jatkaa myös seinäjokelainen Carnalation, tosin yhtyeen death metallia ja grindcorea yhteen juottava täyslaidallinen on kaikkea muuta kuin raskassoutuista. Täyttä murhaa asiaan kuuluvalla määrällä päällekäyvää raivoa ja "laulu"murinaa. Kauas ei edellisestä omena putoa myöskään Carun kohdalla, vaikka grind vaihtuukin enemmän rässin puolelle ja laulussa on enemmän ruoskaa kuin murinaa. Kaikki metallisemmat näytteet ovat sarjassaan vähintään hyviä, osa jopa erinomaisia - mikä taas osaltaan tukee käsitystä Suomesta hevin luvattuna maana. Siinä(kin) sarjassa pinnan alla kuhisee paljon hyvää.

Julia´s Window´n maalauksellinen alternative/indie rock keventää linjaa. Sleeping Timen koneinen syke ja eteerinen yö-maisema kasvaa hienosti hallitun herkkiin kaariin ja todistaa kuinka desibeli.netissäkin moneen kertaan kehuttu yhtye kehittyy ja ottaa askeleita eteenpäin. Softengine jatkaa luontevasti Julian perään, vaikka yhtyeen heleämpi indierock ei missään nimessä luotakaan samanlaiseen tunnekaareen. Silti hyvällä tiellä on myös tämä seinäjokelaisyhtye, sillä Endless Waterfall sekä kimaltelee että onnistuu pitämään otteensa mukavan kepeänä.

New Recipe vaihtaa poppunkkiin, jossa melodisuus ja iloinen energisyys kohtaa toimivasti solistin ulottuvan laulutulkinnan. Over My Imagination on harvinaisen valmis rykäisy tuoreelta bändiltä, jossa vakuuttaa etenkin sen vaivaton menevyys. Kohtuullisen luonteva on vaihto myös Ground Framen eniten pomppumetallia muistuttavaan meuhkaukseen - sen verran samanlaista energista pop-melodisuutta molempien yhtyeiden valitsemassa tiessä on. Vaikka alternative metallista on puhuttu monessa kohtaa, ei se tässä kohtaa tarkoita erityisen raskasta soutua vaan 22 on mukava irtonainen ja jopa letkeä kokonaisuus. Päätösraidallaan Solar Lights tämän hienon kokoelman paketoi taustaltaan löytyvästä metallista kohti pehmeämpää rock-psykedeliaa siirtynyt Fadeout, joka tässä kohtaa on lähellä jo hard rockin slovarien kaaria, mutta mukavan viriilillä sykkeellä. Meksiko-torvet ovat piste i:n päällä.

Jo totuttuun tapaan aktiivisen skenen sekä tapahtumallisesti että bändillisesti omaava Seinäjoen seutu ei petä Kasetti 2012:n kohdalla. Yksikään levyn artisteista ei esittele turhanpäiväistä täytettä ja sävyjä löytyy mukavan laajalla säteellä. Tällaiset katsaukset ovat tarpeellista kulttuurityötä, josta saattaa bändeille irrota vielä vaikka minkälaisia tienavauksia.