Läski: Ukkoskupu (EP)

$hake a Boner & Saarenlevy

Läski ymmärtää miten herättää mielenkiinto: Ukkoskupu-kasetin kannessa on käsitelty kuva Itä-Saksan tiedustelupalvelun Stasin vakoojan valeasusta. Siitä päästään helposti toiseen rautaesiripun takaiseen maahan, Tšekkoslovakiaan, jonka pääkaupungissa Prahassa – tarkemmin sanottuna Nákladovén juna-aseman kellarissa – Ukkoskupu on äänitetty. Maa on nyt tosin jo eri eli Tšekki, mutta tulipahan aasinsillallekin jo mittaa.

Kuuntelin pitkään, että Ukkoskuvun biiseissä on jotain tuttua, kunnes tajusin lukaista saatteen: kyse on lainakappaleista, jotka on murskattu aivan omaan kuosiinsa. Pluu train on tietysti Blue Train, josta Läski tekee Ornette Colemanin levynäkemystä paljon raaemman ja kaoottisemman tulkinnan. Kuinka saatoitkaan lienee Olavi Virran alunperin suomeksi esittämä biisi – siitäkin kuullaan aika raju, mutta jotenkin sielunveljetmäisesti alkukantaisen ihana versio.

Muista biiseistä en saanut tarkempaa selkoa, vaikka Meduusa laulu on kuin avant-säröfiltterin läpi repäisty Tuomari Nurmio tai joku vähän varhaisempi kotimainen lauluntekijä; Pläk Metalissa on paljon samaa, mutta englanniksi, ja sitten tietysti semmoinen nimen mukainen metallipuoli.

Pari levyä aiemmin julkaissut, itsensä underground-psykedelia-yhtyeeksi määrittelevä kuusikko meluaa hyvin vapaalla otteella. Kuvien mutta ennen kaikkea musiikin perusteella touhu liitelee korkealla, jossain free-rock-jazz-mölyn sekavissa, mutta hyvin mielenkiintoisissa korkeuksissa. Kitara, basso, perkussioita, puhaltimia, ehkä haitari ja kaikenlaisia kosmisia ääniä ja vapaus tehdä mitä tahansa – ei kai sellainen voi mennä pieleen? Läski tarjoaa arvaamatonta mekkaloimista, mutta tässä tapauksessa hyvin nätisti.

Johtuneeko sitten lainabiiseistä vai mistä, mutta enemmän ja sormiasyyhyvämmin tätä on tullut kuunneltua kuin monta muuta mekkalajulkaisua. Normitilanne "Jatkuukohan tätä pitkään?" on tässä tapauksessa muuttunut muotoon "Mitäs täällä tapahtuu? Kuunnellaan uudestaan!"