Dian: Burn Together

Omakustanne

Oululainen Dian ei ole albumirintamalla hoppuillut. Reilu kymmenen vuotta sitten perustettu yhtye on julkaissut vuosien varrella joitain demoja ja muutaman promon, joista ainakin In The Name of Love on hyv�ksi todettu. Esikoisalbumia on haudottu rauhassa ja hyv� niin. Burn Together on kyps� ja valmis levy.

Oululaisten funk-pohjainen rock soi ilmavan letke�sti. Basso nykii, kitarat vet�v�t v�h�n suoraviivaisempaa riffi� ja laulaja venyttelee kokonaisuutta melodisesti rockin ja popin v�lille. Dianilla on funkrockailun lis�ksi selv�� pyrkimyst� kohti tumman majesteettista ilmaisua. Suuret melodiakaaret yhdistettyn� taka-/sivupoljentoon ja onnistuneisiin koukkuihin saavat varsinkin levyn j�lkimm�isen puoliskon soimaan vet�v�sti.

Dian onkin kuulijayst�v�llinen yhtye. Miss��n vaiheessa touhu ei karkaa ep�mukavuusalueille, eik� kokeilemallakaan h�tistet� kimpusta. Esimerkiksi levyn pisin riipaisu Useful Idiot (Chemical Limbo) tuo progressiivis-kokeellista otetta yhtyeen biisinrakenteluun, mutta enemm�n mausteena kuin hallitsevana elementtin�.

Burn Together soi yhten�isen� vaikka Dian yh� liikkuu lavealla alueella, jonka yhteinen nimitt�j� on rytmipainotteinen rock. On reipasta iloittelua (Into The Flow), korkealle kurottavaa kepeytt� (Shut Up And Listen), rouheaa grungelaitojen tutkailua (Heavymetalburnout), tummaa melodisuutta (Cul-De-Sac) sek� metallisemman puolelle liruva uljaanraskas p��t�s-nimibiisi.

Dian on kuitenkin ennen kaikkea live-yhtye. Siksi � levyn runsaudesta ja tyylikkyydest� huolimatta � jotain tuntuu uupuvan. Vuosikymmenen ajalta ker��ntynyt biisimateriaali ei tietenk��n voi olla aivan joka kohdastaan intensiivist�, mukaansatempaavaa ja rohkeaa, joten Burn Together n�ytt�� yhtyeest� vain osan, senkin melko puleerattuna.