Dian: Burn Together

Omakustanne

Oululainen Dian ei ole albumirintamalla hoppuillut. Reilu kymmenen vuotta sitten perustettu yhtye on julkaissut vuosien varrella joitain demoja ja muutaman promon, joista ainakin In The Name of Love on hyväksi todettu. Esikoisalbumia on haudottu rauhassa ja hyvä niin. Burn Together on kypsä ja valmis levy.

Oululaisten funk-pohjainen rock soi ilmavan letkeästi. Basso nykii, kitarat vetävät vähän suoraviivaisempaa riffiä ja laulaja venyttelee kokonaisuutta melodisesti rockin ja popin välille. Dianilla on funkrockailun lisäksi selvää pyrkimystä kohti tumman majesteettista ilmaisua. Suuret melodiakaaret yhdistettynä taka-/sivupoljentoon ja onnistuneisiin koukkuihin saavat varsinkin levyn jälkimmäisen puoliskon soimaan vetävästi.

Dian onkin kuulijaystävällinen yhtye. Missään vaiheessa touhu ei karkaa epämukavuusalueille, eikä kokeilemallakaan hätistetä kimpusta. Esimerkiksi levyn pisin riipaisu Useful Idiot (Chemical Limbo) tuo progressiivis-kokeellista otetta yhtyeen biisinrakenteluun, mutta enemmän mausteena kuin hallitsevana elementtinä.

Burn Together soi yhtenäisenä vaikka Dian yhä liikkuu lavealla alueella, jonka yhteinen nimittäjä on rytmipainotteinen rock. On reipasta iloittelua (Into The Flow), korkealle kurottavaa kepeyttä (Shut Up And Listen), rouheaa grungelaitojen tutkailua (Heavymetalburnout), tummaa melodisuutta (Cul-De-Sac) sekä metallisemman puolelle liruva uljaanraskas päätös-nimibiisi.

Dian on kuitenkin ennen kaikkea live-yhtye. Siksi – levyn runsaudesta ja tyylikkyydestä huolimatta – jotain tuntuu uupuvan. Vuosikymmenen ajalta kerääntynyt biisimateriaali ei tietenkään voi olla aivan joka kohdastaan intensiivistä, mukaansatempaavaa ja rohkeaa, joten Burn Together näyttää yhtyeestä vain osan, senkin melko puleerattuna.