The Myth of Autumn: Lifting the Veil

Omakustanne

Jyv�skyl�l�inen The Myth of Autumn k�vi allekirjoittaneelle ensi kertaa tutuksi vajaa seitsem�n sitten, kun b�ndin toinen demo p��tyi k�siini. Seuraavina vuosina melodista ja tarttuvaa metallia ty�st�v�n yhtyeen pikkujulkaisu seurasi toistaan, mutta sitten vuoden 2009 World in Flames -EP:n b�ndist� ei ole kuultu. Piinaava hiljaisuus on viimein p��ttynyt ja omin voimin julkaistu debyyttipitk�soitto summaa ryhm�n t�h�nastisen uran yhdentoista raidan voimin.

Esikoinen rakentuu paljolti, kuten esikoisilla on tapana, demojen parhaiden raitojen ymp�rille. World in Flames -EP:n kaikki kolme raitaa ovat oikeutetusti mukana, ja biisej� on otettu mukaan my�s kauempaa historiasta, mutta mik�s sit� biisiarkistoa on kaivaessa, kun materiaali on n�in korkealaatuista.

Vuosien saatossa The Myth of Autumn on siirtynyt l�hemm�s g�teborgilaisen melodisen deathin saraa, mutta yhtyeen juuret ovat samaan aikaan yh� syv�ll� dark metalin y�nmustassa mullassa. Kun mukaan otetaan viel� raskaan rokin r�j�ht�v�� voimaa, sek� pop-metallin tarttuvuutta on lopputulos jotain, jonka p��lle on vaikea ly�d� genreleimoja.

Esikoinen on kuin metallin vuoristorata jossa vauhti on merkitt�vin avainsana. T�m� jatkuva rynn�k�inti on tosin my�s pieni Akilleen kantap��, sill� mukaan olisi kaivattu paria rauhallisempaa siivua kontrastia luomaan. Nyt kuulijaa uhkaa vauhtisokeus jo muutaman raidan j�lkeen, vaikka vet�isyt kuten The Odyssey ja Forever Fading ensiluokkaisia ovatkin. P��t�ksen� soiva Uneven muistuttaa hetkitt�in nyttemmin jo edesmenneest� Charonista, ja vierailevan naisvokalistin avulla kappaleesta kasvaakin upea kruunu j�lkimm�iselle puoliskolle.

The Myth of Autumn on kasvanut sek� kehittynyt tasaisesti ja Lifting the Veil osoittaa pienist� puutteistaan huolimatta sen, ett� b�ndi� on turha verrata en�� muihin orkestereihin. Rohkeammalla omalla soundilla ja tuotannolla n�ist�kin siivuista olisi jo voinut muotoutua melkoisia �ssi�. Toivottavasti jatkoa seuraa, sill� t�st� on hyv� jatkaa.